Näytetään tekstit, joissa on tunniste niksit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste niksit. Näytä kaikki tekstit

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Erilaisia ja samanlaisia

”Ihassama!” vastaa tyttäreni kun kysyn, haluaako hän pukeavihreän neuletakin kanssa vihreät vai keltaiset housut.  Eikö ole merkillistä!

Äitini kertoo usein lapsuusmuistoani, jossa olin lähdössä päiväkerhoon. Vaikka äiti kuinka perusteli, en suostunut pukemaan vekkihameen kanssa punaisia sukkahousuja. Lopulta hain pyykkikorista siniset. Ne sopivat mielestäni paremmin yhteen hameen ruutujen värityksen kanssa.
Kun odotin tytärtäni, läheiset opastivat ja evästivät monissa asioissa. Yksi neuvoista koski joka-aamuista pukemisrumbaa, jota kuvailtiin tuntikausien hikiseksi puurtamiseksi. Ystäväni Salli kertoi, että hän laittaa edellisiltana valmiiksi sohvalle pinon, jonka lapsi sitten pukee ylleen. Ei neuvotteluja, ei tilaa kiukuttelulle, ei valinnanvaraa. Päätin noudattaa kokeneen äidin neuvoa.

Tyttäreni on kohta kuuden vanha. Vuosien vieriessä olen ihmetellyt, miten valitsemani vaatteet menevät aina mukisematta ylle. Sallin malli toimii. Toki vaatteiden pukeminen kestää kauan, onhan pukemisen aikana ihmeteltävä koirantaluttajia ikkunan takana, pompittava sängyllä, leikittävä illalla kesken jäänyttä barbileikkiä…. Mutta koskaan lapseni ei kommentoi vaatteitaan.
Olen alkanut varovaisesti osallistaa lasta vaatteiden valintaan. Ottaisitko mieluummin tämän? Haluaisitko päiväkotiin tanssimekon, kun monilla tytöillä näyttää siellä sellainen olevan? Haluatko siniset vai pinkit kurahanskat? Mutta tytölle tuntuu asia olevan yks hailee.

Pukeminen ja värit ovat tietysti kovin pieni asia. Elämähän ei muuksi muutu, olivatpa yllä sitten keltaiset tai vihreät pöksyt. Kunhan nyt jotain on varren verhona, mielellään ei-kiristävää ja sopivan lämpöistä.
 


Paljon isommissakin asioissa jään miettimään, miten erilaisia lapseni kanssa olemme. Hän on taitava tasapainoilija, ottaa hyvin kopin pallosta -- minut valittiin liikuntatunnilla joukkueeseen aina viimeisenä. Tyttäreni kuvailee itseään ujoksi, mutta tutustuttuaan on sydämellinen – minä suhtaudun kyynisen epäluuloisesti useimpiin ihmisiin. Lapseni on joustava – minä jääräpäinen.

Mutta on meillä tietysti yhteistäkin. Kun jokin ei mene kuten haluamme, lähdemme pois. Tytär tilanteesta, jossa äidin näkemys alkaa päästä väittelyssä voitolle. Minä puolestani, no, monestakin haasteesta. Ehkä pitäisi opetella vähän lisää tyttäreni vaate-zeniä. Harjoitella sitä Ihassamaa.
 
Henna Äm

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Muutamia niksejä nukutuksiin kun lapsi on kipeänä

Kirjoitus on osa Iltatouhut-teemaviikkoa
Kolmen lapsen kanssa jos jonkinlaista tautia on tullut vastaan. Tilastollisesti alle kolmevuotias suomalainen lapsi sairastaa noin kymmenen flunssaa vuodessa ja siihen muut taudit päälle. Yöjumppaa ei siis voi oikein välttää.
Koska iltatouhut-teemaviikko on loppusuoralla ja moni tärkeä asia on tullut jo sanotuksi, kokosin alle muutaman hyväksi havaitun niksin sairasteluja varten. Moni näistä on varmaan jo tuttuja, mutta ehkä joku löytää jonkun toimivan konstin näistä itselleen. Kommentteihin ovat tervetulleita kaikki omat hyväksi havaitut kikat!

Oksennustauti
Kun oksennustauti on iskenyt perheeseen, kannattaa sängyt päällystää useammalla kerroksella froteepyyhkeitä. Kun lapsi oksentaa yöllä sänkyyn, on helppoa kuoria vain päällimmäinen kerros pois. Muovitettu frotee alimmaisen pyyhkeen ja patjan väliin saattaa olla peliliike kaikesta varmistelusta huolimatta.

Ylimääräinen peitto ja pussilakana kannattaa laittaa valmiiksi, jos (ja kun) nekin menevät sotkuun.


Vesirokko
Meillä vesirokko tuli kahdessa erässä. Kolmivuotiaamme sai sen ensimmäisenä aika lievänä ja parin viikon kuluttua yksi- ja nelivuotiaat perässä vähän rajumpana versiona.
Vauvatalkki kuivattaa näppyjä jo ennenkuin ne puhkeavat ja tuntui helpottavan kutinaa - tämä vinkki ystäväperheeltä pelasti paljon. Apteekista saa ilman reseptiä PoxClin nimistä viilentävää vaahtoa, joka lievittää kutinaoireita ja hillitsee bakteereiden pääsyä näpyille. Toimivaa kamaa ennen nukkumaanmenoa!


Nuhakuumeet
Nenäfriida on pelivälineistä paras. Kaikenlaiset pumppumalliset räänkerääjät kannattaa unohtaa. Kun "friidailee" ennen nukkumaanmenoa niin uni tulee paremmin. Sitkeän liman kanssa friida ja keittosuolatipat nenään on oiva yhdistelmä. Jos lapsi nukkuu jo omassa sängyssä, kannattaa laittaa muutama kirja sängynpäädyn alle kohottamaan nukkuma-asentoa niin hengitys kulkee vähän paremmin tukkoisenakin. Nestemäinen Burana on ollut meillä toimivin kuumelääke.

Muut
On monia tilanteita, joissa lapsen itku loppuu vasta kun lapsi on suurin ponnisteluin saatu taksiin istumaan ja matka päivystykseen on alkanut. Tätäkin hoitomuotoa on tullut harjoitettua, etenkin esikoisen kanssa ;)
Tästä on olemassa sellainenkin variaatio, että itku loppuu vasta päivystystävää lääkäriä odotellessa toimenpidehuoneessa.


ps. Oman mielen rauhoittamiseen olen käyttänyt vuosituhansia vanhaa konstia, hiljaista rukousta tai meditatiivista laulua, esim. Taizé-tyyliin.


TMKJEU*#12: "Lapsi voi kehittää nukahtamisrituaalin vaikka oktohälytysnapin kanssa - Ay ay Captain! Buui-Buui-Buui-Buui!"
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko