Lomailua äitiyslomalla

 

Ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin. Paitsi, että oikeastaan emme edes oikein kunnolla ehtineet suunnitella ja järjestellä lomaamme. Lentoliput Ranskaan oli hankittu ajoissa, mutta kaikki muut järjestelyt olivat jääneet todella viime tippaan. Aikaa googlailuun ja erilaisten matkasuunnitelmien ja majoitusvaihtoehtojen vertailuun ei vauvan hoidon lomassa vaan meinannut löytyä.

Muutama päivä ennen matkaa kävimme ikäänkuin varmuuden vuoksi lastenlääkärillä, kun ollaan koko perhe vähän köhitty ja oltu puolikuntoisina. Saldona oli korvan ja kurkun tulehdus, jolloin totesimme, että siirrämme reissusuunnitelmat suosiolla hamaan tulevaisuuteen. Vaikka olinkin jo kovin ehtinyt haaveilla Provencen maisemista, ei matkustelu flunssaisena kolmikkona juurikaan houkutellut.

Onneksi kelit täälläkin ovat olleet vihdoin aurinkoiset ja löytyy noita kauniita paikkoja Helsingistäkin. Nyt pitäisi vaan keksiä jotain mukavaa lomatekemistä ensi viikolle. Vinkkejä otetaan vastaan!

Tällä viikolla osallistuimme pojan kanssa yhteen Helsingin kaupungin orkesterin vuonna 2012 syntyneille tarjoamista Nalle Nappisilmän konserteista. Oli todella kiva päästä osallistumaan vauvoille suunnattuun tapahtumaan musiikkitalossa. Tilaisuus toimi tosin hyvin ja pienet osallistujat olivat selkeästi ihan messissä. Alkuun orkesteri soitti pari lyhyttä kappaletta, sitten laulettiin ja leikittiin yhdessä. Lopuksi päästiin vielä liikkeelle ja katselemaan ja kuuntelemaan vähän lähempää orkesterin soittimia.

Pikkuinen oli todella ihmeissään kaikesta. Eniten kiinnostivat taas muut vauvat ja hän yritti kovasti saada kontaktia vierustovereihin. Minustakin oli kyllä hauskaa katsella muita vauvoja ja sitä, miten he nauttivat musiikista ja meiningistä. Ja klassista musiikkia on tosi kiva kuunnella niin, että tilassa voi olla ihan rennosti, ilman minkäänlaista pönötystä. Olen itseasiassa itse haaveillut konserttisalista, jossa voisi kuunnella musiikkia vaikka patjoilla maaten. Ehkäpä tämän kummiprojetin myötä sellainenkin vielä tulee vastaan. HKO:n kummilapseksi pääsee ilmeisesti edelleen, jos jollakulla on viime vuonna syntynyt pikkuinen.

Kuva konsertista on Nalle Nappisilmän Facebook sivulta

Musiikkitalo on muuten varsin toimiva kohde vauvan ja vaunujen kanssa liikkuvalle. Sisään pääsee helposti, kun on napista avautuvat ovet, eikä mitään kynnyksiä. Talosta löytyy siistit vaipanvaihtovessat. Tulisi varmaan käytyä useamminkin, jos talon kahvila olisi jotenkin houkuttelevampi ja järkevämmän hintainen.

Henna Aa

Petikunnossa

Kun luin Antin viimeisintä bloggausta kipeän lapsen nukutusvinkeistä kauhistuin tiedosta, että tilastojen mukaan alle kolmivuotiaat suomalaislapset sairastavat kymmenen flunssaa vuodessa. Siis apua! Ja ei voi olla totta! Kuulostaa ihan kauheelta!

Toiveikkaana ajattelin, että meidän poika on varmaan saanut kohtuullisen hyvän vastustuskyvyn flunssaa vastaan, kun olin itse kaameessa taudissa ja täysin ilman ääntä synnytyksessä. Kätilö kertoi, että ei tarvitse pelätä että flunssa tarttuisi vauvaan, koska sille menee vielä kohdussa vasta-aineita. Kaikki sujuikin onneksi hyvin ja voimme molemmat olosuhteisiin nähden mainiosti synnytyksen jälkeen.

No, nyt on sitten meillä vauvan ensimmäinen flunssa päällä. Vaikka se onkin ikävää, niin toistaiseksi ei onneksi ihan kauheeta kuitenkaan. Varsin hyväntuulista on meininki ihme kyllä, vaikka välillä ei meinaa silmät aueta, kun on niin paljon rähmää ja olo on varmaan vähän tukala. Ryömimistä jaksaa treenata hiukan vähemmän ja hyppimistuokion jälkeen tuli uni tavallista nopeammin. Uni on ollut ainakin tähän mennessä se paras ja myös ainut lääke. Äidilläkin on hyvä syy levätä enemmän, kun päiväunilla kaivataan useammin äidin syliä, kun köhiminen häiritsee unta. Jospa selviäisimme tästä vähällä ja vauva toipuisi ainakin ennen ensi viikon reissuun lähtöä.

Kovasti toivoisi, että ei ihan kymmentä flunssaa tarvitsisi vuodessa pienen sairastella. Mitenköhän niitä oikein pystyisi välttelemään? Onkohan jotain keinoja, millä vauvan vastustuskyky vahvistuisi?

Henna Aa

Muutamia niksejä nukutuksiin kun lapsi on kipeänä

Kirjoitus on osa Iltatouhut-teemaviikkoa

Kolmen lapsen kanssa jos jonkinlaista tautia on tullut vastaan. Tilastollisesti alle kolmevuotias suomalainen lapsi sairastaa noin kymmenen flunssaa vuodessa ja siihen muut taudit päälle. Yöjumppaa ei siis voi oikein välttää.
Koska iltatouhut-teemaviikko on loppusuoralla ja moni tärkeä asia on tullut jo sanotuksi, kokosin alle muutaman hyväksi havaitun niksin sairasteluja varten. Moni näistä on varmaan jo tuttuja, mutta ehkä joku löytää jonkun toimivan konstin näistä itselleen. Kommentteihin ovat tervetulleita kaikki omat hyväksi havaitut kikat!

Oksennustauti
Kun oksennustauti on iskenyt perheeseen, kannattaa sängyt päällystää useammalla kerroksella froteepyyhkeitä. Kun lapsi oksentaa yöllä sänkyyn, on helppoa kuoria vain päällimmäinen kerros pois. Muovitettu frotee alimmaisen pyyhkeen ja patjan väliin saattaa olla peliliike kaikesta varmistelusta huolimatta.

Ylimääräinen peitto ja pussilakana kannattaa laittaa valmiiksi, jos (ja kun) nekin menevät sotkuun.


Vesirokko
Meillä vesirokko tuli kahdessa erässä. Kolmivuotiaamme sai sen ensimmäisenä aika lievänä ja parin viikon kuluttua yksi- ja nelivuotiaat perässä vähän rajumpana versiona.
Vauvatalkki kuivattaa näppyjä jo ennenkuin ne puhkeavat ja tuntui helpottavan kutinaa - tämä vinkki ystäväperheeltä pelasti paljon. Apteekista saa ilman reseptiä PoxClin nimistä viilentävää vaahtoa, joka lievittää kutinaoireita ja hillitsee bakteereiden pääsyä näpyille. Toimivaa kamaa ennen nukkumaanmenoa!


Nuhakuumeet
Nenäfriida on pelivälineistä paras. Kaikenlaiset pumppumalliset räänkerääjät kannattaa unohtaa. Kun "friidailee" ennen nukkumaanmenoa niin uni tulee paremmin. Sitkeän liman kanssa friida ja keittosuolatipat nenään on oiva yhdistelmä. Jos lapsi nukkuu jo omassa sängyssä, kannattaa laittaa muutama kirja sängynpäädyn alle kohottamaan nukkuma-asentoa niin hengitys kulkee vähän paremmin tukkoisenakin. Nestemäinen Burana on ollut meillä toimivin kuumelääke.

Muut
On monia tilanteita, joissa lapsen itku loppuu vasta kun lapsi on suurin ponnisteluin saatu taksiin istumaan ja matka päivystykseen on alkanut. Tätäkin hoitomuotoa on tullut harjoitettua, etenkin esikoisen kanssa ;)
Tästä on olemassa sellainenkin variaatio, että itku loppuu vasta päivystystävää lääkäriä odotellessa toimenpidehuoneessa.


ps. Oman mielen rauhoittamiseen olen käyttänyt vuosituhansia vanhaa konstia, hiljaista rukousta tai meditatiivista laulua, esim. Taizé-tyyliin.

TMKJEU*#12: "Lapsi voi kehittää nukahtamisrituaalin vaikka oktohälytysnapin kanssa - Ay ay Captain! Buui-Buui-Buui-Buui!"
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko