… kirkas taivas on sininen. Pirtti on jo pesty puhtoinen,
pihamaakin laastu on!”
Näin laulettiin vanhassa suomalaisessa kansanlaulussa.
Poikkeuksena kansanlaulujemme tavallisesta sävystä, laulu on duurissa. Suurta
juhlaa odotetaan iloisena. Valmistelut on tehty. Suomen suvi näyttäytyy
kauneimmillaan.
Juhannus on hieno, iloinen ja rento juhla. Tarkoitus on
levätä, iloita yhdessä, nauttia lyhyen kesämme kohokohdasta. Tähänkin pyhään
kohdistuu runsaasti odotusta ja toiveita. Monelle se kuitenkin on vaikea hetki.
Valon juhlassa onkin läsnä surua ja ikävää.
Kenties rakkaimpamme eivät ole kanssamme. Lapsi viettääkin
juhannusta sen toisen vanhemman luona. Juhlaan
kuuluvat lasten riemukkaat karkelot eivät olekaan osanani tänään. Kenties
ihmissuhde on juuri päättynyt? Rakkauden suviyönä viereltä puuttuu se toinen.
Ehkä omat voimani eivät riitä iloon yhtymiseen. Väkisin juhliminen tuntuu
teennäiseltä, toisten seuraan liittyminen on mahdotonta? Ehkä ei ole ketään,
jonka kanssa tämän päivän jakaisin.
Oletko huomannut, että suuriin juhliin liittyy myös paljon
odottamattomia tilanteita ja sitä myötä suuria tunteita? Nuoripari kertoo yhteisen
pöydän ääreen kokoontuneelle suvulle vauvauutisen. Ehkä joku saapuukin odottamatta
yksin, ja toiset pohtivat, miten kysyä, mitä on tapahtunut.
Tämän blogin alaotsikko on ”Ei arkea ilman pyhää!” Vietätpä siis
tätä juhannusta yksin, porukalla, arjen työssä tai pyhään hiljentyen, me
Perheen arjessa -bloggaajat toivotamme sinulle siunattua juhannusta! Anna tilaa
pyhälle tässä päivässä. Millä tavalla se onkaan sinulle tänään totta.
Juhannus on meillä herttainen,
Kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty puhtoinen.
Pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
Kesän juhlasta pihlaat kuiskii,
Metsiköstä kielot kannettiin,
Sinikukat huoneisiin.
Arkityönsä väki lopettaa,
Kaikki iltaa jo odottaa.
Kalliolle kokko kohoaa,
kunhan yö nyt ennättää.
Kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty puhtoinen.
Pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
Kesän juhlasta pihlaat kuiskii,
Metsiköstä kielot kannettiin,
Sinikukat huoneisiin.
Arkityönsä väki lopettaa,
Kaikki iltaa jo odottaa.
Kalliolle kokko kohoaa,
kunhan yö nyt ennättää.
Sielläpä silloin laulut ne soivat,
Suuret, pienet karkeloivat.
Räiskytellen kokko palavi,
Kesäyöhön sammuvi.
Suuret, pienet karkeloivat.
Räiskytellen kokko palavi,
Kesäyöhön sammuvi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti