torstai 13. kesäkuuta 2013


 
 
”Et tuu tähän”, sanoo tyttö
 
Jotenkin se on vaan niin, että perheen arjessa jokaisella on omat paikkansa. Näin on ruokapöydässä, viiden hengen vetoisessa sohvassa, leikkihuoneessa, autossa ja mökillä. Näihin paikkoihin on helppo asettua ja ne koetaan omiksi. Tytöllä on oma nurkkaus, johon on rakennettu pienoismaailma, pojalla salainen maja pihan perällä. Näinhän se kuuluukin olla. Majaan tai leikin äärelle käy kyllä kutsu, kun on valmista.
Lapsilla tärkeät paikat näyttävät muuttuvan iän myötä. Aikuisilla ne ovat pysyvämpiä. Asiaa on kuulemma tutkittukin. Naiset pitävät useimmiten reviirinään koko kotia. Miehen reviiri voi kuulemma olla pienikin. Mutta pitää se paikka meillä miehilläkin olla, vaikka sitten nojatuoli kaukosäätimen vieressä. Usein paikka tuntuu olevan nurkkaus pannuhuoneessa tai autotallissa. Joskus perheen tai työn arki tuntuu olevan vain osittain hallinnassa. Silloin on terapiaa korjata rikki mennyt lelu, huoltaa linnunpöntöt ja pyörät tai vain pitää järjestystä yllä omalla reviirillä.

Pekka Tukeva
Kirkon kasvatus ja perheasiat

Ei kommentteja: