”Et tuu
tähän”, sanoo tyttö
Jotenkin se on vaan niin,
että perheen arjessa jokaisella on omat paikkansa. Näin on ruokapöydässä,
viiden hengen vetoisessa sohvassa, leikkihuoneessa, autossa ja mökillä. Näihin
paikkoihin on helppo asettua ja ne koetaan omiksi. Tytöllä on oma nurkkaus,
johon on rakennettu pienoismaailma, pojalla salainen maja pihan perällä. Näinhän
se kuuluukin olla. Majaan tai leikin äärelle käy kyllä kutsu, kun on valmista.
Lapsilla tärkeät paikat
näyttävät muuttuvan iän myötä. Aikuisilla ne ovat pysyvämpiä. Asiaa on kuulemma
tutkittukin. Naiset pitävät useimmiten reviirinään koko kotia. Miehen reviiri
voi kuulemma olla pienikin. Mutta pitää se paikka meillä miehilläkin olla, vaikka
sitten nojatuoli kaukosäätimen vieressä. Usein paikka tuntuu olevan nurkkaus
pannuhuoneessa tai autotallissa. Joskus perheen tai työn arki tuntuu olevan vain osittain hallinnassa. Silloin
on terapiaa korjata rikki mennyt lelu, huoltaa linnunpöntöt ja pyörät tai vain
pitää järjestystä yllä omalla reviirillä.
Pekka Tukeva
Kirkon kasvatus ja perheasiat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti