Muutamia niksejä nukutuksiin kun lapsi on kipeänä

Kirjoitus on osa Iltatouhut-teemaviikkoa

Kolmen lapsen kanssa jos jonkinlaista tautia on tullut vastaan. Tilastollisesti alle kolmevuotias suomalainen lapsi sairastaa noin kymmenen flunssaa vuodessa ja siihen muut taudit päälle. Yöjumppaa ei siis voi oikein välttää.
Koska iltatouhut-teemaviikko on loppusuoralla ja moni tärkeä asia on tullut jo sanotuksi, kokosin alle muutaman hyväksi havaitun niksin sairasteluja varten. Moni näistä on varmaan jo tuttuja, mutta ehkä joku löytää jonkun toimivan konstin näistä itselleen. Kommentteihin ovat tervetulleita kaikki omat hyväksi havaitut kikat!

Oksennustauti
Kun oksennustauti on iskenyt perheeseen, kannattaa sängyt päällystää useammalla kerroksella froteepyyhkeitä. Kun lapsi oksentaa yöllä sänkyyn, on helppoa kuoria vain päällimmäinen kerros pois. Muovitettu frotee alimmaisen pyyhkeen ja patjan väliin saattaa olla peliliike kaikesta varmistelusta huolimatta.

Ylimääräinen peitto ja pussilakana kannattaa laittaa valmiiksi, jos (ja kun) nekin menevät sotkuun.


Vesirokko
Meillä vesirokko tuli kahdessa erässä. Kolmivuotiaamme sai sen ensimmäisenä aika lievänä ja parin viikon kuluttua yksi- ja nelivuotiaat perässä vähän rajumpana versiona.
Vauvatalkki kuivattaa näppyjä jo ennenkuin ne puhkeavat ja tuntui helpottavan kutinaa - tämä vinkki ystäväperheeltä pelasti paljon. Apteekista saa ilman reseptiä PoxClin nimistä viilentävää vaahtoa, joka lievittää kutinaoireita ja hillitsee bakteereiden pääsyä näpyille. Toimivaa kamaa ennen nukkumaanmenoa!


Nuhakuumeet
Nenäfriida on pelivälineistä paras. Kaikenlaiset pumppumalliset räänkerääjät kannattaa unohtaa. Kun "friidailee" ennen nukkumaanmenoa niin uni tulee paremmin. Sitkeän liman kanssa friida ja keittosuolatipat nenään on oiva yhdistelmä. Jos lapsi nukkuu jo omassa sängyssä, kannattaa laittaa muutama kirja sängynpäädyn alle kohottamaan nukkuma-asentoa niin hengitys kulkee vähän paremmin tukkoisenakin. Nestemäinen Burana on ollut meillä toimivin kuumelääke.

Muut
On monia tilanteita, joissa lapsen itku loppuu vasta kun lapsi on suurin ponnisteluin saatu taksiin istumaan ja matka päivystykseen on alkanut. Tätäkin hoitomuotoa on tullut harjoitettua, etenkin esikoisen kanssa ;)
Tästä on olemassa sellainenkin variaatio, että itku loppuu vasta päivystystävää lääkäriä odotellessa toimenpidehuoneessa.


ps. Oman mielen rauhoittamiseen olen käyttänyt vuosituhansia vanhaa konstia, hiljaista rukousta tai meditatiivista laulua, esim. Taizé-tyyliin.

TMKJEU*#12: "Lapsi voi kehittää nukahtamisrituaalin vaikka oktohälytysnapin kanssa - Ay ay Captain! Buui-Buui-Buui-Buui!"
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko 

Legolinnat ja niiden rauniot

Olin eilen Tuomasmessussa. Tarpeellista tuulettumista pii-ii-itkän vesirokkokaranteenin loppusuoralle.
Legot, junaradat, oktonautit ja muut kestosuosikkilelut on taas kerran puhkileikitty.

Sisällä kärvistelyyn ja eiliseen saarnaan löytyi hauska yhteenliittymä.

Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa saarnasi jotakuinkin tähän tapaan:
"Saatana yhdistetään usein johonkin houkuttavaan ja lumoavaan ja pahaa pidetään kiinnostavana.
Hyvä mielletään tylsäksi. Tämä on suuri harhakäsitys. Pahassa ei ole mitään mielenkiintoista.
On maailman yksinkertaisin asia vahingoittaa, haitata, turmella, vähätellä, mitätöidä tai
turhentaa toinen ihminen tai hänen aikaansaannoksensa. Tuhoaminen on helppoa mutta täysin epäkiinnostavaa. Siihen pystyy jokainen. Paljon vaikeampaa on edistää, parantaa, rakentaa, voimaannuttaa ja saada toinen kukoistamaan. Siihen tarvitaan älyä ja kekseliäisyyttä, yhteistyötä ja pitkäjänteisyyttä. Siihen tarvitaan nöyryyttä, hiljentymistä, anteeksisaamista, muiden hyväksyntää ja tukea, mutta ennen muuta Jumalan armoa ja siunausta." (tallenne löytyy täältä, n. kohdasta 46 min)

Mahtava kiteytys.
Sitä tuumiessa tulivat mieleen myös ne monet viimepäivien aikana tahallaan tai tahattomasti rikotut junaradat, legolinnat, tornit, majat ja mielikuvitusleikit.
Lasten maailmassa toisen leikin rikkominen ei tosiaan vaadi paljon. Raunioita saa aikaan pienikin vauva (vaikkakin ehkä tahattomasti).

Hyvään leikkiin ja yhdessäoloon tarvitaan aktiivista kasvattamista. Vanhemmalta vaaditaan sitkeyttä asettaa rajoja, jaksamista uudestaan ja uudestaan käydä läpi samaa asiaa, paloitella lapsen tunteita käsiteltävään muotoon, auttaa lasta sanoittamaan asioita, kykyä ohjata kohti oikeaa, toistaa toistaa ja toistaa sekä samalla osoittaa rakkautta ja hyväksyntää.
Ja koska täydellistä suoritusta ei vanhemmuudessa ole, tarvitaan "nöyryyttä, hiljentymistä, anteeksiantamista, muiden hyväksyntää ja tukea, mutta ennen muuta Jumalan armoa ja siunausta".

TMKJEU*#5: "Jos avaimet ovat hukassa, älä tyhjennä roskiksia, ennen kuin ne ovat lyötyneet."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko