Kovasti mietitytti, miten pieni jaksaa kaikki reissaamiset ja paikanvaihdokset, suurkaupunkien hälinän ja uudet ihmiset. Vielä paluulennollakin pikkumies jaksoi kuitenkin naureskella kanssamatkustajille.
Jännittävin osuus matkustamisessa tuntuikin olevan yllättäen kotiin paluu. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään kun piti ihmetellä kaikkia kodin tavaroita ja rynniä paikasta toiseen. Omassa sängyssäkin täytyi vielä harjoitella seisomista ja konttailua.
Pienen miehen tutkimusretki maailmaan on toden teolla päässyt vauhtiin. Sitä on suuri ilo ja onni seurata vierestä. Voimia ja varjelusta hommaan kyllä kaivataan runsaasti.
Henna Aa
P.S. Tämä lienee tällä erää tämän blogin viimeinen kirjoitus. Saatamme palata asiaa uusin voimin syksyllä. Kiitokset kaikille lukijoille ja bloggaajatovereille! Teidän postauksianne on ollut ilo lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti