Henna Äm kysyi minulta, että mikä on ollut suurin yllätys äidiksi tulemisessa?
Henna totesi myös, että hän ei voinut kuvitella ennen lapsen syntymää, miten kaikki muuttuu. Aamen, sanon tähän. Suurin yllätys mulle on ehdottomasti ollut juuri se, miten todellakin kaikki muuttuu ja miten kokonaisvaltaista äitiys on. Yritän nyt vähän avata, mitä tämä on tarkoittanut omalla kohdallani.
Etukäteen ajattelin, että kun musta tulee äiti, niin kaikki se, mitä olin ennen, säilyy ja äitiys tulee siihen lisäksi. Tämä oli harhaluulo. Koen että äitiys on muuttanut minua ja käsitystä itsestäni varsin paljon. Ja vielä jollain sellaisella ihmeellisellä syvätasolla, mihin en ole voinut itse vaikuttaa. Esimerkiksi se tunne, etten voi enkä halua olla erossa lapsestani, on hämmentävän fyysinen. Ei siis mitenkään järjellistä, mutta purskahdin aluksi aina lohduttomaan itkuun, kun isovanhemmat veivät vauvan vaunulenkille. Vaikka siis etukäteen oli sovittu, että näin tehdään, vauva nukkuu tyytyväisenä ja minä saan hoidettua asioita.
Toki ajan kuluessa tilanne on helpottunut. Silti edelleen lapsi on aina ensimmäisenä mielessä ja sydämessä. Sen takia sitä venyy kaikenlaiseen, esim. nukkumaan huonosti, elelemään ns. perunaa sukanpohjassa -elämää. Ajankäyttö on muuttunut täysin. Arki on välillä todella tylsää ja esim. ruuanlaitosta on tullut harrastuksen sijaan pakollista toimintaa. Toisaalta arjessa on tietty rytmi ja mm. ulkoilemaan ja luontoa ihmettelemään pääsee joka päivä. Myös ystäviä on mahdollisuus nähdä ihan toisella tapaa, kun kalenterissa on paljon väljää. Toisaalta se vaatii ystäviltä uutta joustoa, kun olosuhteet tapaamiseen ovat usein toiset kuin aiemmin. Ei teatteri-iltoja, vaan jatkuvasti keskeytyviä keskusteluja itsekeitetyn suodatinkahvin lomassa.
Äidiksi tuleminen on siis myös muuttanut ihmissuhteita. Se on väistämättä vaikuttanut parisuhteeseen, kun meistä on tullut aviopuolisoiden lisäksi isä ja äiti. Kahdenkeskistä aikaa on yhtäkkiä vähän ja arki on välillä rankkaa. Vastuuta on paljon, unta ja rahaa vähän. Jotkut ystävyyssuhteet ovat lähentyneet, jotkut katkenneet kokonaan. Äitiys on muuttanut myös suhdetta omiin vanhempiin ja appivanhempiin, koska olemme lapsen synnyttyä paljon enemmän tekemisissä kuin aiemmin.
Vaikka etukäteen aavistelin, niin yllätystä on ollut myös se, miten valtavasti lasta voi rakastaa. Miten käsittämättömän ylpeä voi olla lapsen ilmeistä, uusista taidoista, hassuista sanoista ja yleisestä suloisuudesta. Miten suunnattoman ihana ja rakas! <3
PMMP kiteyttää minusta hyvin:
Otan koko show’n
oli mitä vaan
koko paketin
mitä siihen kuulukin
Ja silti otan koko show’n
täyden laidallisen
käy miten käy
sen koko paketin
Ainakin jotain uskalsin
(san. Paula Vesala)
Kysyn sinulta, Henna Aa, että jos saisit nyt antaa takautuvasti itsellesi kolme ohjetta/neuvoa/vinkkiä ennen lapsen syntymää, niin mitkä ne olisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti