Hänet kannetaan hautausmaalle arkussa.
Sitten on kirkossa semmoinen arkku ja arkun päällä on kukkia.
Ja sitten se kannetaan sinne hautausmaalle.
Sitten ihminen on Jumalan voimissa, Jumalan luona.
Läheisimmät ja rakkaimmat tuo haudalle kukkia."
Kuolema ja hautajaiset ovat kevään ajan olleet jonkinlainen välillä esiin pomppaava sivuteema aina pikkukanin kuolemasta lähtien.
Kuolema tulee aina pyytämättä, joskus odottamatta ja usein niin, että sitä on vaikea hyväksyä.
Yhtenä päivänä vaimo kantoi taas kerran kirjastosta ison kasan lastenkirjoja.
Joukossa oli Lasten keskuksen kirja Atte ja Anna: Toivo kantaa, joka käsittelee kuolemaa.
Ajattelin, että mikäpäs parempaa kuin käsitellä lasten kanssa kuolemaa silloin kun ei itsellä ole akuutti menettämisen suru päällä. Niinpä luimme kirjan kolme ja 4½-vuotiaiden kanssa sylikkäin sohvalla.
Itselläni oli välillä pala kurkussa, kun tarina oli niin koskettava.
Toisen lukukerran jälkeen (lasten pyynnöstä) pyysin esikoista kertomaan, mitä ihmiselle tapahtuu kun tämä kuolee. Esikoisen suora sitaatti blogin alusta kertoo, että kirjan kautta kuolema-teema hahmottuu todella upeasti.
Kolmevuotiaan versio taas meni näin:
Isä: Mitä ihmiselle tapahtuu, kun tämä kuolee?
Lapsi: Emmä tierä.
Isä: Ihminen haudataan ja Jumala pitää hänestä huolen.
Lapsi: Niin, ihan niinkuin sinä pidät minusta huolta tänään.
Isä: *glup* Niin.
TMKJEU*#19: "Jostain syystä lapsen mielestä hauskinta on pitää hattua tai aurinkolaseja sisällä. Ulkona niistä on vain riesaa."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko
OBS!
Huomisesta alkaa Perheen arjessa -blogin "Kysy toisilta" -teemaviikko, missä seuraava bloggaaja vastaa edellisen kysymykseen. Tässäpä siis kysymys Jonnalle:
Mitkä ovat sinun "luottokamasi" eli tavarat/asiat, joita ilman et selviäisi lasten kanssa tai jotka ovat merkittävästi helpottaneet elämääsi? Entä matkan varrella vastaan tulleet suurimmat "turhakkeet"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti