Näytetään tekstit, joissa on tunniste loma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste loma. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Lomailua äitiyslomalla


Ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin. Paitsi, että oikeastaan emme edes oikein kunnolla ehtineet suunnitella ja järjestellä lomaamme. Lentoliput Ranskaan oli hankittu ajoissa, mutta kaikki muut järjestelyt olivat jääneet todella viime tippaan. Aikaa googlailuun ja erilaisten matkasuunnitelmien ja majoitusvaihtoehtojen vertailuun ei vauvan hoidon lomassa vaan meinannut löytyä.

Muutama päivä ennen matkaa kävimme ikäänkuin varmuuden vuoksi lastenlääkärillä, kun ollaan koko perhe vähän köhitty ja oltu puolikuntoisina. Saldona oli korvan ja kurkun tulehdus, jolloin totesimme, että siirrämme reissusuunnitelmat suosiolla hamaan tulevaisuuteen. Vaikka olinkin jo kovin ehtinyt haaveilla Provencen maisemista, ei matkustelu flunssaisena kolmikkona juurikaan houkutellut.

Onneksi kelit täälläkin ovat olleet vihdoin aurinkoiset ja löytyy noita kauniita paikkoja Helsingistäkin. Nyt pitäisi vaan keksiä jotain mukavaa lomatekemistä ensi viikolle. Vinkkejä otetaan vastaan!

Tällä viikolla osallistuimme pojan kanssa yhteen Helsingin kaupungin orkesterin vuonna 2012 syntyneille tarjoamista Nalle Nappisilmän konserteista. Oli todella kiva päästä osallistumaan vauvoille suunnattuun tapahtumaan musiikkitalossa. Tilaisuus toimi tosin hyvin ja pienet osallistujat olivat selkeästi ihan messissä. Alkuun orkesteri soitti pari lyhyttä kappaletta, sitten laulettiin ja leikittiin yhdessä. Lopuksi päästiin vielä liikkeelle ja katselemaan ja kuuntelemaan vähän lähempää orkesterin soittimia.

Pikkuinen oli todella ihmeissään kaikesta. Eniten kiinnostivat taas muut vauvat ja hän yritti kovasti saada kontaktia vierustovereihin. Minustakin oli kyllä hauskaa katsella muita vauvoja ja sitä, miten he nauttivat musiikista ja meiningistä. Ja klassista musiikkia on tosi kiva kuunnella niin, että tilassa voi olla ihan rennosti, ilman minkäänlaista pönötystä. Olen itseasiassa itse haaveillut konserttisalista, jossa voisi kuunnella musiikkia vaikka patjoilla maaten. Ehkäpä tämän kummiprojetin myötä sellainenkin vielä tulee vastaan. HKO:n kummilapseksi pääsee ilmeisesti edelleen, jos jollakulla on viime vuonna syntynyt pikkuinen.

Kuva konsertista on Nalle Nappisilmän Facebook sivulta

Musiikkitalo on muuten varsin toimiva kohde vauvan ja vaunujen kanssa liikkuvalle. Sisään pääsee helposti, kun on napista avautuvat ovet, eikä mitään kynnyksiä. Talosta löytyy siistit vaipanvaihtovessat. Tulisi varmaan käytyä useamminkin, jos talon kahvila olisi jotenkin houkuttelevampi ja järkevämmän hintainen.

Henna Aa

lauantai 23. maaliskuuta 2013

So cute! Gorgeous! Beautiful!

Palasimme juuri parin viikon lomamatkalta Floridasta sukuloimasta. Henna Aa täällä jo kertoilikin omia matkakokemuksiaan vauvan kanssa reissaamisesta. Itse jännitin etukäteen kovasti, kuinka yksivuotiaan kanssa matka Jenkkilässä sujuu.

Sweet! Cute! Adorable! Näin tyystin vieraat ihmiset huudahtelivat ihastuneina, kun kuljimme tyttäremme kanssa kaduilla, kaupoissa ja muilla julkisilla paikoilla. Ihmiset jopa onnittelivat meitä vanhempia, kun meillä on niin suloinen lapsi. Ravintolassa tarjoilija kehui, miten hienosti pieni jaksoi istua syömässä spagettiannostaan. Kun pahoittelin auheuttamaamme sotkua (koska lapsi tahtoi syödä itse, tomaattikastiketta oli mm. useilla tuoleilla ja seinällä), tarjoilija vaikutti vilpittömästi siltä, että se on ihan fine. Ja että on ilo, että lapsi viihtyi ravintolassamme! Eläkeläiset viittoivat kahvilan ikkunasta kääntämään rattaat heihin päin, että he saisivat hetken ihailla tyttöä. Kukaan ei tuhahdellut kiukkuisesti, vaikka lapsi kulki hitaasti vaappuen kadulla ja ohipääseminen kesti hetken. Missään emme kohdanneet sitä umpi- tai vihamielistä huokailua tai jurotusta, mitä lapsen kanssa liikkuminen Suomessa saa aikaan. Olen NIIN samaa mieltä Riku Rantalan kanssa, joka HS:n kolumnissaan kirjoittaa, miten vain Suomessa vihataan lapsia.

Myönnetään, että kahden viikon lomamatkan perusteella ei vielä voi vetää mitään sementtiin valettuja johtopäätöksiä Ameriikan lapsiystävällisen kulttuurin upeudesta verrattuna omaamme. Mutta silti. Varmasti joku muukin tunnistaa sen ilmiön, kun matkalta palatessa etsii lentokentän terminaalissa oikeaa lähtöporttia. Sitten huomaa ne pari humalaista kovaan ääneen mesoajaa, tuulipusakat ja kaukana toisistaan kädet puuskassa istuvat yrmyt ja tajuaa, että tuossahan se on, nuo on suomalaisia ihan varmasti. Siihen joukkoon minäkin kuulun ja sitten ei auta kuin yrittää hillitä lapsen hihkumisintoa ja pyydellä anteeksi vaunujen kanssa kulkemistaan, ettemme vain olisi niin ikävästi häiriöksi muille.

Mikä meitä suomalaisia vaivaa, kun kaikki erilainen tuntuu olevan niin vaarallista ja hankalaa? Luulen, että ilmiö on aika sama, kuljit sitten pyörätuolin, suksien tai lastenrattaiden kanssa, ain on kyseessä hämmentävä poikkeustilanne. Ja mikä siinä onkin, että tuntuu kuin edelleen ajateltaisiin, että lapsen kehuminen ja ihailu on jotenkin huono asia? Vieraan lapsen ihastelu ainakin on vaarallista, täytyy olla joku namuhenkilö, että sellaiseen ryhtyy. Ja jos joku vieras ihminen hymyilee, niin joko se yrittää jotakin vilunkipeliä tai sitten vihjaa että itsellä on naamassa jotain outoa. Vaikka olisikin niin, että kehut ja ylisanat olisivat vain osa puhetapaa ja siinä mielessä sisällöttömiä, niin hauskempi niitä on kuulla kuin murahduksia ja tympeilyjä. 

Tähän johtopäätökseen päätyi Johanna 

PS. Kuten tarkimmat hokaa, toi kuva on New Yorkista, eikä Floridasta :)

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Minun, sinun, meidän, teidän, heidän - Ammattimainen allakanhallitsija saa paikan

-- Ja seuraavassa kokouksessa katsotaan sitten kesälomatoiveet ja lista kuntoon, huikkaa esimies palaverin päätteeksi.

Ja painajainen alkaa. Ei siksi, etteikö tiimissä löytyisi joustoa ja halua ja kykyä vuorotella. Vaan siksi mitä kaikkea ihan itse on selvitettävä ennen kuin voi vetää kalenteriin sen pitkän vihreän viivan.

Ensinnäkin lapsen päiväkoti. Sehän on varmaan kiinni kesällä ja varahoito on ties missä. Muuton takia en edes vielä tiedä, missä päiväkodissa lapsi on ensi kesänä. Aiemmin lapselle on järjestynyt yli kahden kuukauden kesäloma muilla hoitojärjestelyillä. Sitä tietysti haluaisin tänäkin vuonna, muistellen omia lapsuuteni kesiä jotka tuntuivat ihanan pitkiltä ja lämpöisiltä.

Sitten pitää huomioida lapsen isän kesäloma. Ja koskapa emme asu samassa huushollissa, hänen kesälomasuunnitteluunsa vaikuttaa hänen avopuolisonsa työ. Ja uusi ura uudessa duunissa jossa on uudet käytännöt loma-ajoista. Ja tietysti soppaan pitää lisätä myös siskopuolten kesä, jos nuo ihanat nuoret aikuiset naiset haluaisivat vaikka reissata pikkusystin kanssa?

Isovanhempia ei kesälomasuunnittelusta pidä unohtaa. Mikä onkaan parempaa lapselle kuin saada viettää kauniita kesäpäiviä mummin kanssa mustikassa tai ukin kanssa fillariretkellä. Isovanhemmat ovat onneksi eläkeläisiä, joiden allakoissa joustoa piisaa. Mutta kohteliasta olisi varmaan kysyä heidänkin suunnitelmistaan. Ja isomummi kaukana pohjoisessa, vieläköhän hän olisi siinä kunnossa että tyttö menisi käymään. Ja mumminko kanssa kun haluaisinhan sinne itsekin.

Jotta allakkasulkeisissa olisi lisähaastetta, pitää koettaa muistaa omakin parisuhteellisuus. Eli sekoittaa suunnittelusoppaan läheiseni lasten kesälomasuunnitelmat ja kesätyöt. Entä onko toiveissa aikuisten loma-aikaa ilman lapsia?



Luen ihmetellen naistenlehtien juttuja kesäloman hienojen matkakohteiden valinnasta, kovista odotuksista ja pettymyksistä ristiriitaisten toiveiden paineessa. Ja lopulta siitä mikä helpotus on päästä lomalta töihin lepäämään. Minulla ei ole mitään ongelmaa saada lomapäivät sujumaan touhun ja levon merkeissä. Toiveet ja odotukset ovat pieniä kunhan vaan saan olla rakkaitteni kanssa jouten suvessa. Mutta ensin pitäisi edes loma saada sijoitettua kalenteriin!
Henna Äm
Kuvassa tyttäreni tähyilee kauas kesälomahorisonttiin uuden kotimme läheisen leikkipuiston valtamerilaivan ruorissa. Myrskyä näkyvissä!

maanantai 25. helmikuuta 2013

Lomalta lepoon - havaintoja rentoutumisen vaikeudesta varsinaisina loma-aikoina

Yksi lapsiperhe-elämän suurista paradokseista on, että loma ei välttämättä tunnu lomalta.
Siihen on monta syytä.

1. Normiarjen helpotukset eivät ole käytettävissä
Arki ei pyöri kerhoineen ja muine tavallisine aktiviteetteineen. Lasten päiväkerhot antavat kivoja hengähdyshetkiä, joihin on helppo yhdistää ulkoilut ja kauppareissut ja muut. Kenen keksintöä on, että kerhoissa on yleensä pidemmät joulu- ym. lomat kuin kouluissa? Murr.
Lomalla olisi kiva rentoutua joskus niinkin, että lapset olisivat kerhossa ja vanhemmat hetken kahdestaan.

2. Paineet ja turhat toiveet
Lienee niin, että ennen lasten saamista meihin iskostuu harha, että lomalla kuuluu rentoutua. Etukäteen kysellään, mitä aiot tehdä lomalla, ja jälkikäteen, oliko rentouttava loma. Paineet lomasuorittamiseen ovat kovat.
Ainakin nykyisessä pikkulapsivaiheessa kolmen lapsen tavaroiden pakkaaminen, jatkuva pukemisrumba, liikkuminen paikasta toiseen pitkine matkantekoineen, päivärytmeistä poikkeamisen aiheuttamat kitinät, vanhempien ja lasten lomatoiveiden yhteensovittaminen sekä näiden kohtaamattomuudesta syntyvät pettymykset ja jatkuva julkisissa tiloissa luuhaamisen edellyttämä käyttäytymisnormiston ylläpito luovat paketin, jossa ei välttämättä rentouduta.

3. Valmistautumattomuus luopumiseen
Onnellisuuden esteenä on pohjimmiltaan se, että itse asetamme onnellisuudelle erilaisia esteitä. Sama pätee rentoutumiseen. Voin olla rentoutua/olla onnellinen, jos dädädädä ja päpäpäpä. Useimmin dädädädän voi korvata jollain ulkoisten puitteiden edellytyksellä ja päpäpäpän jollain läheisen henkilön käyttäytymiseen liittyvällä asialla.
Loppujen lopuksi luopuminen dädästä ja päpästä vapauttaa, mutta eipä se helppoa taida olla.

Pari hyvää tiivistelmää "parempiin" lomiin löydät alla olevalta videolta (ja sen muista osista, feat. Anthony de Mello [*edellyttää rauhallista hetkeä, älä säikähdä vuosikymmenten patinaa...]) ja vaikkapa tästä hyväksi havaitusta 15 asiaa, joista sinun tulisi luopua ollaksesi onnellinen -artikkelista.


Näissä tunnelmissa aloittelen ihanaa loman jälkeistä arkielämää. Hyvää hiihtolomaa kaikille, joilla se vielä on menossa tai edessäpäin :)

TMKJEU*#4: "Mitä suurempi tarve on sille, että lapsi nukkuisi päiväunet tiettyyn kellonaikaan, sitä epätodennäköisempää on sen toteutuminen."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko