Näytetään tekstit, joissa on tunniste iltahetki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste iltahetki. Näytä kaikki tekstit

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Olipa kerran satu..

Kerhon ruokailu on saatu päätökseen.
Pöydällä odottaa satukirja, mikä on tarkoitus kohta lukea.
Kerholaiset kuitenkin ovat hyvin eloisia. Katson tilanteen vaativat ihan jotain muuta kuin satuhetken.

Niin, sadulla on oma aikansa. Tuolloin ei mitä ilmeisemmin ollut sadun aika.

Milloin se sitten on? Parhaimmillaan silloin kun lapsi on rentoutunut ja haluaa kuunnella.
Kerhossa tuo hetki voi olla melkein milloin tahansa.
Joku lapsi saattaa haluta kuunnella satua vaikka kesken ns. vapaanleikin.

Entä jos hetki on otollinen, mutta siitä huolimatta lapsi näyttäisi kyllästyvän?
Olen noissa tilanteissa huomannut itse, että en ole ollut sisällä sadussa.
Tuolloin kuuntelijankin on hankala päästä sisälle satuun.
Olin unohtanut "tarinankerronnan sopimuksen". Sopimukseen kuuluu kertojan puolelta se,
että kertojan tehtävä on kertoa kertomus elävästi ja niin hyvin kuin osaa. Tuolloin voi olettaa, että kuunteleva osapuolikin jaksaa kuunnella.
Oletko itse joskus ollut tilanteessa, jolloin huomaat kertojan olleen ulkopuolella siitä mistä kertoo? Onko se tuntunut raskaalta?

Miten sitten voisin opetella kertomaan eläytyvästi. Siihen ei vaadita mitään sen ihmeempiä taitoja.
Tässä muutama vinkki mitkä olen itse oppinut niin kantapään kautta kuin helpommallakin.

- Valitse kuuntelijalle sopiva satu. Esim. jokin saattaa pelottaa toista ja toista ei. Toisaalta sadut ovat erinomainen tapa käsitellä erilaisia tunteita turvallisesti aikuisen kanssa.
- Lue ensin se mitä aiot kertoa
- Mieti, että voisikohan joillekin hahmoille keksi omat äänet.
- Entä ääniefektit. Esim. linnunlaulu, auton pörinä, tuuli jne. Näihin lapset voivat itse osallistua.
- Rauhoita tilanne. Iltahetki on se kaikkein yleisin satuhetki.
- Kerro satu. Nimenomaan kerro. Kertomisella ja lukemisella on eronsa. Toisaalta kertoa voi myös lukemalla.
- Kokeile joskus kertoa tarina ilman satukirjaa. Voit käyttää myös erilaisia eläimiä taikka ihan mitä tahansa materiaalia mikä sopii kerrottavaan tarinaan.
- Lyhennä satua jos näyttää siltä, että kuulija ei malta loppuun asti. Tietenkin sadun voi aina jättää kesken ja jatkaa seuraavalla kerralla.

Rentous kuitenkin ennen kaikkea. Tärkeintä on, että sinä olet siinä lapsen vieressä.

Joskus kuitenkin satuhetki menee aivan plörinäksi vaikka kuinka olisi hyvät mahdollisuudet satuhetkelle.
Niin on käynyt itselleni niin monta kertaa ja tulee varmasti jatkossakin tapahtumaan.
Silloin vain kokeillaan toisella kerralla uudestaan :)

Tällä tavalla loppuu iltatoimista kertova teemaviikko blogissamme.

Tässä vielä pieni maistiainen kuvan muodossa miten kerholaiset ovat esittäneet tutun sadun: Ruusunen ja Pahatar. Näin he tämän esityksen nimesivät. Hahmot vasemmalta lukien ovat muistaakseni nämä: Prinssi, Pahatar, Ruusunen ja tuota viimeistä en muista enää. Tämä satuversio sai ensi-iltansa viime talvena.


Ihanaa ja satumaista kevättä toivottaa
- Jani -



lauantai 20. huhtikuuta 2013

Hampaat irvessä höyhensaarille

Iltahetki on tietysti rauhoittumista varten, jotta nukkumatti heittäisi unihiekan lempeästi ja uni tulisi nopeasti. (Tekikö muuten joku muukin lapsena siten, että peitti äkkiä silmät ennen kuin Pikku Kakkosen lopussa se DDR:stä tullut Nukkumatti ehti heittää hiekkaa? Mä tein.)



En usko että meidän perhe on poikkeus siinä, että aina ei mene ihan putkeen se rauhoittuminen ennen nukkumaanmenoa. Tällä hetkellä suurimpia haasteita on hampaiden harjaus. Kaihoten muistan aikaa, jolloin lapsi piti sitä jännittävänä ja hauskana juttuna. Nyt tyttö inhoaa tapahtumaa, puree harjaa, syljeskelee ja lopuksi yleensä karjuu, huutaa ja kiemurtelee. Monenlaista hauskaa oheistoimintaa olemme yrittäneet virittää, lauluja ja huomion suuntaamista muualle. Myöskään (yllätys!) järkiperustelut hampaiden harjauksen tärkeydestä tai esteettisistä näkökulmista ei ole vielä auttaneet asiaa. Emme siis varsinaisesti kisaa miehen kanssa siitä, kumpi saa illalla hampaiden harjaus-ohjelmanumeron kontolleen. Jos teillä on jotain vinkkejä, miten saa 1,5-vuotiaan suosiolla suostumaan harjaukseen, niin kertokaa! Se vinkki, että lapsen hampaat kannattaa harjata niin että lapsi makaa, ei todellakaan toiminut ainakaan meillä.




On meillä onneksi sitten kivojakin iltarutiineja. Yhdessä pötköttely, iltavirren laulaminen ja unilelujen järjestely ovat mukavia koko perheen juttuja. Lapselle tuntuu olevan tärkeää, että asiat menevät aina samassa järjestyksessä. Usein lapsen nukahtamista helpottaakseni luettelen yksitoikkoisella äänellä lähipiirin ihmisiä ja tietenkin myös koiria, jotka ovat jo menossa nukkumaan. Pidän sitä jonkinlaisena läheisten siunauksena, meille tällä hetkellä sopivana iltarukouksena, josta täällä jo aiemmin kirjoitettiinkin.




Johanna, jonka mies otti nämä upeat kuvat meidän vessassa :)

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Iltahetki

Tervetuloa Perheen arjessa-blogin ensimmäiselle teemaviikolle! Aiheena on iltatouhut ja jokainen meistä kirjoittaa oman tekstinsä siihen liittyen. Ilta-aiheisia päivityksiä on siis luvassa aina ensi tiistaihin asti.

Itse en pitkästytä teitä perheemme moninaisilla iltarutiineilla, vaan valitsin niistä yhden, nimittäin laulut, joita laulan kaksivuotiaalle pojalleni. Vauvan iltarutiinit tapahtuvat samaan aikaan alakerrassa, koska yhdessä nukahtaminen ei pojilta vielä kovin hyvin onnistu.

Kerroin aikaisemmin hyvästä iltalaulukokoelmasta, mutta sitä kuuntelemme nykyisin päiväunille rauhoittuessa ja iltaisin laulan itse. En ole kummoinen laulaja, mutta minusta se on mukavaa, kun lapsi tykkää kuunnella laulujen sanoja ja toistaiseksi myös ääntäni ;)

Laulan kaksi laulua, joista ensimmäinen on Sininen uni. Se on itselleni rakas laulu omasta lapsuudestani.

Tämän jälkeen laulan kaksi ensimmäistä säkeistöä virrestä 492 Ystävä sä lapsien.
Laulaessani "Siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää lisää" pieni poikani keskeyttää lauluni hetkeksi ja sanoo "äiti, isi, auva". Sitten hän hymyilee tyytyväisenä ja kuuntelee laulun loppuun silmät kiinni.