Pöydällä odottaa satukirja, mikä on tarkoitus kohta lukea.
Kerholaiset kuitenkin ovat hyvin eloisia. Katson tilanteen vaativat ihan jotain muuta kuin satuhetken.
Niin, sadulla on oma aikansa. Tuolloin ei mitä ilmeisemmin ollut sadun aika.
Milloin se sitten on? Parhaimmillaan silloin kun lapsi on rentoutunut ja haluaa kuunnella.
Kerhossa tuo hetki voi olla melkein milloin tahansa.
Joku lapsi saattaa haluta kuunnella satua vaikka kesken ns. vapaanleikin.
Entä jos hetki on otollinen, mutta siitä huolimatta lapsi näyttäisi kyllästyvän?
Olen noissa tilanteissa huomannut itse, että en ole ollut sisällä sadussa.
Tuolloin kuuntelijankin on hankala päästä sisälle satuun.
Olin unohtanut "tarinankerronnan sopimuksen". Sopimukseen kuuluu kertojan puolelta se,
että kertojan tehtävä on kertoa kertomus elävästi ja niin hyvin kuin osaa. Tuolloin voi olettaa, että kuunteleva osapuolikin jaksaa kuunnella.
Oletko itse joskus ollut tilanteessa, jolloin huomaat kertojan olleen ulkopuolella siitä mistä kertoo? Onko se tuntunut raskaalta?
Miten sitten voisin opetella kertomaan eläytyvästi. Siihen ei vaadita mitään sen ihmeempiä taitoja.
Tässä muutama vinkki mitkä olen itse oppinut niin kantapään kautta kuin helpommallakin.
- Valitse kuuntelijalle sopiva satu. Esim. jokin saattaa pelottaa toista ja toista ei. Toisaalta sadut ovat erinomainen tapa käsitellä erilaisia tunteita turvallisesti aikuisen kanssa.
- Lue ensin se mitä aiot kertoa
- Mieti, että voisikohan joillekin hahmoille keksi omat äänet.
- Entä ääniefektit. Esim. linnunlaulu, auton pörinä, tuuli jne. Näihin lapset voivat itse osallistua.
- Rauhoita tilanne. Iltahetki on se kaikkein yleisin satuhetki.
- Kerro satu. Nimenomaan kerro. Kertomisella ja lukemisella on eronsa. Toisaalta kertoa voi myös lukemalla.
- Kokeile joskus kertoa tarina ilman satukirjaa. Voit käyttää myös erilaisia eläimiä taikka ihan mitä tahansa materiaalia mikä sopii kerrottavaan tarinaan.
- Lyhennä satua jos näyttää siltä, että kuulija ei malta loppuun asti. Tietenkin sadun voi aina jättää kesken ja jatkaa seuraavalla kerralla.
Rentous kuitenkin ennen kaikkea. Tärkeintä on, että sinä olet siinä lapsen vieressä.
Joskus kuitenkin satuhetki menee aivan plörinäksi vaikka kuinka olisi hyvät mahdollisuudet satuhetkelle.
Niin on käynyt itselleni niin monta kertaa ja tulee varmasti jatkossakin tapahtumaan.
Silloin vain kokeillaan toisella kerralla uudestaan :)
Tällä tavalla loppuu iltatoimista kertova teemaviikko blogissamme.
Tässä vielä pieni maistiainen kuvan muodossa miten kerholaiset ovat esittäneet tutun sadun: Ruusunen ja Pahatar. Näin he tämän esityksen nimesivät. Hahmot vasemmalta lukien ovat muistaakseni nämä: Prinssi, Pahatar, Ruusunen ja tuota viimeistä en muista enää. Tämä satuversio sai ensi-iltansa viime talvena.
Ihanaa ja satumaista kevättä toivottaa
- Jani -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti