Silmät ristissä kohti kevättä

Oman blogitekstin aika lähestyy ja mietin kuumeisesti, mistä tällä kertaa kirjoittaisin. Parin viikon aikana on käynyt mielessä montakin hyvää ajatusta, mutta nyt en väsymykseltäni saa niitä mieleen. Voisin kirjoittaa jostakin ajankohtaisesta aiheesta, mutta tuli taas viime yönä valvottua lasten takia ja ajatus lähtee liian helposti harhailemaan.

Miksi en siis kirjottaisi siitä, väsymyksestä. Sehän on monissa pikkulapsiperheissä aina ajankohtainen aihe. Jotkut ovat kuulemma siinä onnellisessa asemassa, että lapset nukkuvat kokonaisia öitä jo hyvin pieninä. No juu, meillä sen sijaan on valvottu ja paljon. Olen viimeksi nukkunut kokonaisen yön joskus yli kaksi vuotta sitten. Olen mielestäni silti pärjännyt ihan hyvin, pieniä sattumuksia lukuun ottamatta.

Silloin kun on oikein väsynyt, kaikki ei välttämättä mene niin kuin Strömsössä. Näitä hetkiä on esimerkiksi silloin kun lähtee kiireellä ruokaostoksille ja kaupassa ihmettelee pahaa hajua, kunnes huomaa sen tulevan vaipparoskiksesta, jonka unohti heittää matkalla pihan jäteastiaan. Kun kotiin tullessa huomaa avaimien olevan sisällä, mutta television kaukosäädin löytyy kyllä laukusta. Tai kun laittaa kahvin tippumaan ja onkin unohtanut laittaa pannun paikoilleen. Kahvin valuessa lattialle nolottaa, kun huomaa, että paitakin on ollut koko päivän väärinpäin. Nämä nyt on näitä, kyllä te tiedätte. Jälkeenpäin usein naurattaa, mutta ei juurikaan itse tilanteessa. Onneksi päiväunet on keksitty, jos suoritustaso alkaa oikein tosissaan laskea. Tosin minun lapseni eivät tue tätä suunnitelmaa, koska nukkuvat päiväunensa eri aikoihin. Miehen tultua töistä en usein enää malta nukkua. Mutta se onkin sitten oma valinta. Tänään menen ainakin ajoissa nukkumaan, ehkä.

Olen kuullut, että  vanhemmat valvovat myös silloin, kun lapset ovat teini-ikäisiä ja omilla reissuillaan. Silloin unettomuuden syynä on huoli. Nyt sentään voin olla varma siitä, missä lapset ovat. Tuossa välissä on myös vuosia, jolloin voi toivottavasti nukkua kokonaisia öitä ja kerätä voimia sitä lasten murrosikää varten. Ellei sitten perhe siinä välissä vielä kasva.

Tälläkin hetkellä silmiä tikuttaa, mutta olihan tuo vauva aika huvittava, kun kiljahteli riemusta keskellä yötä. Aurinko on paistanut ihanasti saaden lumen kimaltelemaan ja jotenkin taianomaisesti väsymystä ei edes huomaa. Muutenkin mieli on keväinen, kireästä pakkasesta huolimatta. On se ihana tuo aurinko.

Kovaa vauhtia ollaan menossa kohti yhä keväisempiä päiviä. Nautitaan niistä ja nukutaan kun voidaan!