Lattea konsepti?

Jos minua olisi viisi vuotta sitten pyydetty tämän blogin lukijaksi ja fb-ryhmän jäseneksi, olisin suhtautunut suurella varauksella. Olisin reunapalkin naamakuvista päätellyt, että siellä taas tavallisten ydinperheiden äidit ja iskät kirjoittelee pilttiensä sulostuttamasta elämästä ja ihmiselon ja perheiden monimuotoisuuden todellisuus jää huomioimatta. 

Meillä oli pitkään muutamien ystävieni kanssa tapana tehdä ”osattomien” kesälomareissuja. Me reppanat avio-onnesta osattomat matkailimme yhdessä, kun sitä omaa perhettä ei kenelläkään ollut. Olivat muuten ratkiriemukkaita retkiä! Mutta sinkkuvuosina ehdin tehdä monta reissua yksinkin. Lontoon ja Rooman nähtävyyksiä oli mukava katsella itsekseen, eikä tarvinnut säätää mihin mennään ja koska syödään, kun ihan itse ja yksin sai päättää. Toisaalta illallinen kirjaa lukien tuntui aika ankealta, kun naapuripöydissä pariskunnat, perheet ja muut seurueet nauttivat toisistaan ja herkuista. Silloin en olisi uskonut, että vielä joskus tulee hetki, että olen kateellinen ihmiselle, joka saa syödä ihan rauhassa yksin koko aterian.

Vaikka yksineläväisiä on valtavat määrät, niin yhden hengen talous ei ole perhe. Mutta onko lapseton pariskunta perhe? Usein kuulee avioitumista suunnittelevien sanovan, että nyt on aika perustaa perhe. Mitä jos lapsia ei tule/halua, niin onko aviopari kuitenkin perhe kahdestaan? Onko yhden vanhemman perhe myös perhe? Toimittaja Eve Mantu on muutama vuosi sitten kirjoittanut yksinhuoltajien voimakirjan nimeltä ”Musta tulee perhe”. Neuvolassa yksin lasta odottava äiti saa (tai sai ainakin vielä vuonna 2006) käteensä oppaan nimeltä Meille tulee vauva. Kirkossa ei olla neuvolaa edistyksellisempiä. Toimitusten kirjassa, kasteen kaavassa kaikki kysymykset esitetään lähtökohtaisesti monikkomuodossa, tyyliin ”vanhemmat, olette antaneet lapsellenne nimen...” Myös useimmissa näkemissäni kaste- ja kummitodistuksissa on merkittynä allekirjoitusrivit molemmille vanhemmille. Voi osua kipeästi tilanteessa, jossa vanhempia ei syystä tai toisesta ole kuin yksi. Toisaalta plussaa on se, ettei todistuksessa määritellä vanhempien sukupuolta :)

Nyt täältä rajan toiselta puolelta (=siis avioliitosta ja lapsiperheellisenä) ymmärrän, että aiemmin kuvittelin nuo rajaviivat paljon selkeämmiksi. Elämäntilanteita, myös parisuhteita ja perheitä on niin monenlaisia, että vaikea niitä on niputtaa. Kaikissa lienee hyviä ja sitten niitä haastavia puolia. Ja useimmiten toisilla on aina jotain, mistä voi olla kateellinen ja kokea itse osattomuutta. Mutta niin ajattelen, että arvokkaana pitämistä, tunteiden ja asioiden jakamista, tsemppausta ja läheisiä ihmisiä tarvitsevat kuitenkin kaikki, siviilisäätyyn ja perheolomuotoon katsomatta.

Johanna

PS. Kristillisen perhekäsityksen pohdinta sai aikaan hurjan kommenttimyrskyn Oisko tulta?-sivustolla.

Onneksi wikipedia sentään tietää määritellä ilman latauksia:
Perheen muodostavat yhdessä asuvat avioliitossa tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia.