Kuten se, että tänään eli lankalauantaina trullit eli pääsiäisnoidat kulkevat ovelta ovelle kahvipannujensa kanssa. Virpominen palmusunnuntaina on kai enempi itäistä ja alkujaan ortodoksista perinnettä. Minua ei haittaa yhtään, vaikka pohjalainen trullitus olisi alkujaan pakanallinen perinne. Meillä oli lapsen kanssa oikein mukavaa, kun kävimme tervehtimässä vanhoja naapureita ja toivottamassa hyvää pääsiäistä.
Ja sitten me maalasimme vesiväreillä kananmunia. Lapsi ei vielä ihan käsittänyt, mitä tässä haettiin ja pudotteli vain munat pöydän reunalta alas. Niistä kuului hauska ääni, kun ne räsähtäen hajosivat. Hauskaa yhteistä puuhaa siis!
Kukin perhe luo varmaan ajan kuluessa omat perinteensä. Meidän omassa kodissa on toistaiseksi vain pari hassua pupukoristetta. Niitä voi pyhätöissä huhkiva mies sitten ihailla, kun me muu perhe ollaan täällä mummolassa. Rehellisyyden nimissä haaveilen välillä sellaisesta työstä, jossa ei tarvisi olla silloin, kun lähes kaikki muut ovat vapailla. Olisi niin mukavaa istua kiireettömästi yhdessä samaan ruokapöytään. Olisi kovin hauskaa, että isäkin näkisi, miten vitsikästä lapsesta on järjestellä tipuja riveihin. Mutta kaikkea ei kai voi saada kerralla, joten tänä vuonna näin. Riemullista pääsiäistä, kunhan se ihan pian koittaa!
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti