Minulta on kyselty viimeisen puolentoista kuukauden aikana paljon, miltä tuntuu olla hoitovapaalla. Tiivistettäköön muutama tunto siis tännekin:
Stressi
Verrattuna työelämään, lasten hoitamisesta aiheutuvaa stressiä on vain vähän. Jos sitä on, se on hyvin lyhytjänteistä. Töissä pitää miettiä enemmän pitkän aikavälin tavoitteiden toteutumista. Nykytilanteessa stressaavia ovat lähinnä itse haalitut freelance-hommat.
Työn määrä
Koti-isänä oleminen on fyysisesti ja välillä henkisestikin työläämpää kuin konttuurilla. Peukaloita ei ehdi pyörittelemään eikä sähköpostia juurikaan seuraamaan. Työpaikalla muut siivoavat, lounas syödään ravintolassa ja perustyö on vaihtelevaa. Kotona kaikki pitää tehdä itse.
Kahvitauot ja uni
Molemmilla työpaikoilla kahvia on tarjolla. Kotityöpaikan kahvikeskustelut ovat vähän eri tavalla lennokkaita kuin virastolla. Unta on yhtä vähän tarjolla kuin ennenkin.
Seura
Omat lapset pitävät huolen siitä, että seuraa on aina. Monille äideille hoitovapaa on mahdollisuus viettää enemmän aikaa omien kavereiden kanssa. Miehelle asia ei ole näin ja sosiaalinen elämä on välillä vähän retuperällä, mutta onneksi pihayhteisö ja kerhovanhemmat ovat olleet varsin vastaanottavaisia uudelle tulokkaalle.
Arki
Arki lasten kanssa yllättää, hämmästyttää, pitää kourat mullassa ja takaa jonkinlaisia päivittäisiä pyhiä hetkiä. Ei tämä yksinkertaista ole ollut mutta jollain merkillisellä tavalla onnellista.
TMKJEU*#7: "Jos luulit siivotessasi heittäväsi pois jonkin 'tusinapiirrustuksen', jollaisia lapsesi on viime aikoina piirtänyt kymmenittäin, olit väärässä. Heitit todennäköisesti pois juuri sen, mikä oli lapselle kaikkein tärkein, erityisen rakas ja korvaamaton."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti