Oikein ja suoraan

- Onpa täällä sotkuista, huokasi lapseni aamulla kaupan edessä. Ja totta, maassa riitti tupakantumppeja, karkkipapereita, energiajuomapullokin. Koirankakka jääkööt mainitsematta.

- Nuoriso on käynyt sotkemassa, jatkoi pieni moralisti ei-ainakaan-minulta-opitulla närkästyneellä äänellä.

Iloitsen, kun pikkuruiseni kasvaa ja alkaa arvioida asioita entistä laajemmin. Eilen pakatessani muuttolaatikoita lapsi ihmetteli, miksei meillä ole sanomalehtiä astioiden pakkaamista helpottamaan.

- Meillä on postilaatikossa mainoskielto, en halua turhaa paperia tänne, selitin.

- Ei se ole turhaa, sen paperin voi kierrättää. Mutta ensin se kannattaa antaa lapselle askartelemista varten. Jos ei kierrätä, maapallo tuhoutuu, lapsi huokasi silmät suurina.

Koetin kovasti olla hymyilemättä.

- Tiedätkö, äiti, jäätiköt sulavat ja kaasupilvet peittävät taivaan ja maan, tytär jatkoi apokalypsiaan.

- Ja sinä et viitsi kierrättää edes perunankuoria! hän päätti pohdintansa, enkä enää voinut olla nauramatta.

Viisivuotiaani kanssa eläminen on jatkuvaa oikean ja väärän punnitsemista. Parhaillaan aktiivisena hänen mielessään ovat ympäristöasiat. Mutta kyllä tasa-arvo ja ihmisoikeudetkin kiinnostavat. Kuten tänä aamuna:

- Äiti, eilen minä pääsin kabinettiin syömään päiväkodissa, mutta Matilda ei. Jos hän ei tänään pääse, minä sanon aikuisille suorat sanat!

 

Henna Äm