Odotus

Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Sen ymmärtää hyvin raskaana ollessaan. Etenkin lasketun päivän jälkeiset päivät ja tunnit ovat pitkiä ja jokainen niistä moninkertaistaa mieleen hiipineen epätoivon määrän.

Viimeistään kotiin päästyä huomaa, että odotus jatkuu. Silloin toiveissa ovat ensimmäinen hymy, ruokarauha ja kunnon yöunet. Tasaisempaan elämään tuntuu olevan iäisyys ja vauvan jokaista uutta täyttä viikkoa olen odottanut kuumeisesti.

Meillä perusasiat alkavat olla reilassa, mutta odotus ei ota loppuakseen. Nyt odotan kovasti, että
... vauva löytää kätensä ja oppii ottamaan kiinni
... pienin on tyytyväinen muuallakin kuin sylissä
... lapset leikkivät keskenään
... imetys sujuu helposti
... tiskipöytä näkyy joskus tiskien alta
... likapyykkikori saadaan tyhjäksi ensimmäisen kerran sitten joulun
... imuroisimme edes joka toinen viikko
... saan viritettyä syksyllä ostamani saumurin
... joku tyhjentäisi kaapeistamme turhat tavarat
... pääsemme uuteen kotiin
... mahdun taas omiin vaatteisiini
... aurinko paistaa ja kevät saapuu
... pääsemme pääsiäisenä mummoloihin täyshoitoon
... osaan keskustella taas ihmisten kanssa
... elän taas nytkun enkä sitkun.

Näitä odottaessa on onneksi hyvää aikaa nukkua päiväunia saman peiton alla ja nauraa kovaäänisesti peilikuvalleen juttelevalle vauvalle.