tiistai 26. maaliskuuta 2013

Aasin kumma pääsiäisviikko -jatkokertomus osa 2 ja vähän muuta

Palmusunnuntai oli viime sunnuntaina. Silloin oli useampi pieni ihminen koristeltujen pajunoksien kanssa kiertämässä kaverien, naapurien ja sukulaisten ovia suklaa ja muut herkut silmissä kiiluen. Hankaluus on vain muistaa se loru. Itse olen lapsena oppinut tämän varmaan yhden yleisimmistä. 

"Virvon varvon,
tuoreeks terveeks,
tulevaks vuodeks.
Vitsa sulle, palkka mulle."

Jos uskalsi saattoi lisätä lausahduksen "muna vai kana". No eräs maalaisisäntä meinasikin lapsuudessani koiranleukuuttaan tarjota kanan palkaksi. Siinä meinasi sanat hukkua pojankoltiaisilta jonnekin kunnes tajusi mistä oli kyse.


  Muistaakohan moni nykyisin mitä virpominen oikeasti on ja missä perinteen juuret on. 
 Virpominenhan on siunauksen toivottamista toiselle ihmiselle ja hänen kotiinsa. Sen juuret tulevat jo kaukaata siitä hetkestä kun Jeesus ratsasti nuorella aasilla Jerusalemiin. Tuolloin ihmiset tulivat tien varteen huiskuttamaan palmunlehtiä ja laskemaan vaatteita. Sieltä palmunoksista asti tulee meidän virpomisvitsat. Viime viikolla ovat kerholaiset ja monet muut saaneet huutaa hoosianna huutoa ja valmistautua pääsiäiseen.

Tässäpä vielä luvattu jatko pääsiäiskertomukseen.

Aasin kumma pääsiäisviikko

(c) Jani Suurnäkki


Jeesukseksi kutsuttu mies näytti menevän kauemmas puutarhaan rukoilemaan. Aasin hämmästykseksi nuo muut miehet ottivat ja nukahtivat vaikka se oli kuullut Jeesuksen nimenomaan kehottavan heitä rukoilemaan. Aasi pyöritteli päätään kun opetuslapset olivat nukahtaneet jo kolmannen kerran. Se huokaisi syvään, mutta samalla hengenvedolla pujahti pensaiden taakse piiloon. Ihmisiä tuli kohti Jeesusta, osa sotilaita, osa oppineita ja se mies, jonka aasi oli nähnyt lähtevän talosta, suuteli Jeesusta poskelle. Siinä samassa muut ihmiset ottivat hänet kiinni. Aasi lähti seuraamaan väkijoukkoa.



Se näki kuinka Jeesus vietiin tuomarin eteen. Tuomari ei nähnyt mitään syytä tuomita Jeesusta, mutta siitä huolimatta hänet tuomittiin. Aasi oli hyvin tuohtunut, eihän Jeesus ollut tehnyt mitään väärää. Se jäi odottamaan mitä tapahtuisi. Myöhemmin sen korviin kantautui surullinen uutinen, että Jeesus oli kuollut. Aasi kuuli ihmisten puheista, että Jeesus oli viety erääseen hautaan. Se lähti sinne ja asettautui haudan äärelle ja nukahti. Aasi ei suostunut lähtemään sieltä minnekään.



Parin yön päästä, aasi heräsi hätkähtäen. Kun se kääntyi katsomaan hautaa se näki sen olevan auki ja enkelin istuvan kivellä. Enkeli hymyili aasille ja sanoi: ”Älä pelkää pikkuinen, Jeesus on herännyt henkiin ja elää. Katso hauta on tyhjä.” Niin tosiaan, hauta oli tyhjä! Aasi riemastui niin paljon, että laukkasi ja hyppeli ympäriinsä. Se lähti kertomaan kaikille muille ystävilleen tuosta ihmeellisestä uutisesta. Siitä, että Jeesus elää.

Ei kommentteja: