- Onpa täällä sotkuista, huokasi lapseni aamulla kaupan
edessä. Ja totta, maassa riitti tupakantumppeja, karkkipapereita,
energiajuomapullokin. Koirankakka jääkööt mainitsematta.
- Nuoriso on käynyt sotkemassa, jatkoi pieni moralisti
ei-ainakaan-minulta-opitulla närkästyneellä äänellä.
Iloitsen, kun pikkuruiseni kasvaa ja alkaa arvioida asioita
entistä laajemmin. Eilen pakatessani muuttolaatikoita lapsi ihmetteli, miksei
meillä ole sanomalehtiä astioiden pakkaamista helpottamaan.
- Meillä on postilaatikossa mainoskielto, en halua turhaa
paperia tänne, selitin.
- Ei se ole turhaa, sen paperin voi kierrättää. Mutta ensin
se kannattaa antaa lapselle askartelemista varten. Jos ei kierrätä, maapallo
tuhoutuu, lapsi huokasi silmät suurina.
Koetin kovasti olla hymyilemättä.
- Tiedätkö, äiti, jäätiköt sulavat ja kaasupilvet peittävät
taivaan ja maan, tytär jatkoi apokalypsiaan.
- Ja sinä et viitsi kierrättää edes perunankuoria! hän
päätti pohdintansa, enkä enää voinut olla nauramatta.
Viisivuotiaani kanssa eläminen on jatkuvaa oikean ja väärän punnitsemista.
Parhaillaan aktiivisena hänen mielessään ovat ympäristöasiat. Mutta kyllä tasa-arvo ja
ihmisoikeudetkin kiinnostavat. Kuten tänä aamuna:
- Äiti, eilen minä pääsin kabinettiin syömään päiväkodissa,
mutta Matilda ei. Jos hän ei tänään pääse, minä sanon aikuisille suorat sanat!
Henna Äm
2 kommenttia:
Odotin niin koko viikon sitä edellisen kirjoituksesi kommenteissa aikomaasi aihetta (kun vain toinen vanhemmista uskoo) mutta eipäs sitä sitten tullutkaan, voihan. :(
Onkohan tuota aihetta käsitelty jossain täällä blogissa? Kiinnostaisi minuakin kovasti!
Lähetä kommentti