Näytetään tekstit, joissa on tunniste käyttäytymissäännöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste käyttäytymissäännöt. Näytä kaikki tekstit
lauantai 18. toukokuuta 2013
Saako lapsen ottaa mukaan töihin?
Olin eilen lupautunut mukaan tilaisuuteen, joka olisi osa työtäni, jos olisin tällä hetkellä töissä. Olin kyllä etukäteen sanonut, että otan lapsen mukaan, koska tyttären isällä oli vaihteeksi työilta. En tajua mitä olin ajatellut. Vaikka tilaisuus oli epämuodollinen ja oma osioni oli vain lyhyt puheenvuoro, yhtälö ei ihan toiminut kuvitelmani mukaan. Olin jotenkin visioinut, että lapsi leikkii mieluusti viereisen huoneen leluilla lastenhoitajien seurassa ja käy ehkä välillä tarkistamassa, missä olen ja ehkä istumassa hiljaa sylissäni.
No. Kaikki eteni niin, että kun tilaisuus oli alkamassa ja ihmiset juuri hiljenneet, saapui tyttäreni kirskuvia nukenvaunuja työntäen. Sitten hän halusi minut mukaansa ja kun en lähtenyt, hän alkoi huutaa. Poistuin eteiseen ja selitin lapselle, että äiti menee nyt ihan hetkeksi tuonne ja sinä saat työntää vaunuja tällä toisella puolella. Palasin takaisin ja lapsi paukautti oven perässäni kiinni. Koska ovi meni kiinni (yllätys!) lapsi alkoi huutaa toisella puolella. Ja minä taas pomppasin tytön luo. Tuskanhiki otsallani tajusin, että tämä ei todellakaan tule onnistumaan. En saa omaa ajatustani pysymään kasassa, eikä kukaan saa tilaisuudesta mitään, jos lapsi kirkuu koko ajan. Hävetti, miten väärin olinkaan arvioinut tilanteen kulun. Vietin siis suurimman osan ajasta leikkimällä lapsen kanssa eteisessä. Kun minun puheenvuoroni aika koitti, ihana ystäväni, joka oli oman osuutensa tilaisuudessa jo hoitanut, saapui syöttämään lapselle pullaa ja lukemaan kirjaa. Räpiköin läpi puheeni tietämättä mitään edeltävien puhujien ajatuksista. Sain kyyneleet silmiini, kun kaikesta huolimatta muutama ihminen sanoi kannustuksen ja ymmärryksen sanoja tilanteen päätyttyä.
Ilta herätti monenlaista mietettä tulevaa työelämää ajatellen. Missä tilanteessa ja olosuhteissa lapsen mukaan ottaminen töihin on hyväksyttävää? Onko kohtelu samanlaista, jos isä taikka äiti tuo lapsen mukaan töihin? Onko säännöt samat kaikille, vai onko jollakin perheellä erityinen oikeus ottaa lapsi mukaan piirtelemään neukkariin?
Johanna
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Kymppi kotikäytöksestä
Siinä tuumittiin, mitä saattaisi tapahtua, jos työelämässä jaettaisiin käytösnumeroita. Vaikken uskokaan ulkoisiin motivaatioihin perustuvaan johtamiseen, herätti teksti monia ajatuksia.
Koulukäytöksen kriteereiksi oli listattu mm. seuraavat.
- Tervehtii ystävällisesti, käyttäytyy moitteettomasti ja kohteliaasti
- Tulee hyvin toimeen muiden kanssa
- Auttaa apua tarvitsevia ilman hyödyntavoittelua
- Arvostaa oppimisympäristöä ja huolehtii siitä
- On oma-aloitteinen työskentelyssään
- Kuuntelee ja osallistuu aktiivisesti opetukseen tunneilla. (Ei häiritse opetusta puhumalla kavereille kesken opetuksen tai näpyttele kännykkää)
- On rehellinen
- Käyttäytyy kohteliaasti ja reilusti koulutovereita sekä opettajia kohtaan
- Saapuu ajoissa paikalle – ja huomioitavaa, kello soi minuutilleen tasan
- On valmistautunut päivään asianmukaisin koulutarvikkein läksyt tehtynä
Mutta mitä olisi kymppi kotikäytöksestä?
Monet ylläolevista ovat tietenkin sovellettavissa omiin kasvatustavoitteisiin pienten lasten kanssa.
Tervehdi ystävällisesti, ota kaikki mukaan leikkiin, ole ystävällinen, jaa omastasti, arvosta toisten omaa, ole rehellinen, kuuntele vanhempia, odota vuoroasi, älä satuta ketään. Ja niin edelleen.
Silti jotenkin ajattelen, että aina täydellisesti käyttäytyvässä lapsessa on jotain pelottavaa, samoin kuin aina täydellisesti toimivassa vanhemmassa ja aina täydellisen siistissä kodissa.
Elämään kuuluu tietty rosoisuus. Niin lapsilla kuin aikuisilla.
On hyviä päiviä ja huonoja päiviä ja niitä päiviä, jotka mielellään vaihtaisi pois.*
*(En ole koskaan ymmärtänyt "yhtäkään päivää en vaihtaisi pois" -ajatusta. Kyllä vaihtaisin.)
Niin lapsen kuin vanhemmankin elämään kuuluvat epäonnistumiset.
Meillä on tapana sanoa lasten kanssa: "Jos ei koskaan tekisi virheitä, olisi robotti. Eikä robotit osaa rakastaa." ( Stepfordin naiset? Wall-e? Ghost in the Shell?)
Siksi kymppejä ei kotikäytöksestä meillä jaella. Tärkeämpää olisi oppia periaatteita, arvoja, armollisuutta ja sitä, että virheitä sattuu jokaiselle.
Mitä sinä ottaisit omalle kotikäytöksen periaatelistallesi, itsellesi tai lapsille?
TMKJEU*#13: "Hiekkalaatikolta sisälle kulkeutuvan hiekan tarkan määrän saa selville vasta sen jälkeen kun on imuroinut lattian. Sitä nimittäin karisee aina jostain lisää (sukkien sisältä, tukasta, alushousuista, hupusta, hanskoista, lahkeista, hatusta, korvasta, jne...). Ja lisää. Ja lisää."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
