Näytetään tekstit, joissa on tunniste armollisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste armollisuus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. toukokuuta 2013

Jumalan silmissä kaunis

"Tässä bussissa on aika hienoja ihmisiä kaikki. Ne ovat hienoja, koska Jumala on ne luonut. Ei se tämän hienompia tehnyt kuitenkaan."

Lumi, kohta kuusi vuotta, tänään bussissa matkalla kotoa töihin.

Henna Äm

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kymppi kotikäytöksestä

Luin aamulla hyvejohtajuus.fi-sivustolta artikkelin, joka käsitteli käyttäytymistä työelämässä otsikolla "Käytös 10 koulussa – entä nyt?"
Siinä tuumittiin, mitä saattaisi tapahtua, jos työelämässä jaettaisiin käytösnumeroita. Vaikken uskokaan ulkoisiin motivaatioihin perustuvaan johtamiseen, herätti teksti monia ajatuksia.

Koulukäytöksen kriteereiksi oli listattu mm. seuraavat.
  • Tervehtii ystävällisesti, käyttäytyy moitteettomasti ja kohteliaasti
  • Tulee hyvin toimeen muiden kanssa
  • Auttaa apua tarvitsevia ilman hyödyntavoittelua
  • Arvostaa oppimisympäristöä ja huolehtii siitä
  • On oma-aloitteinen työskentelyssään
  • Kuuntelee ja osallistuu aktiivisesti opetukseen tunneilla. (Ei häiritse opetusta puhumalla kavereille kesken opetuksen tai näpyttele kännykkää)
  • On rehellinen
  • Käyttäytyy kohteliaasti ja reilusti koulutovereita sekä opettajia kohtaan
  • Saapuu ajoissa paikalle – ja huomioitavaa, kello soi minuutilleen tasan
  • On valmistautunut päivään asianmukaisin koulutarvikkein läksyt tehtynä

Mutta mitä olisi kymppi kotikäytöksestä?

Monet ylläolevista ovat tietenkin sovellettavissa omiin kasvatustavoitteisiin pienten lasten kanssa.
Tervehdi ystävällisesti, ota kaikki mukaan leikkiin, ole ystävällinen, jaa omastasti, arvosta toisten omaa, ole rehellinen, kuuntele vanhempia, odota vuoroasi, älä satuta ketään. Ja niin edelleen.

Silti jotenkin ajattelen, että aina täydellisesti käyttäytyvässä lapsessa on jotain pelottavaa, samoin kuin aina täydellisesti toimivassa vanhemmassa ja aina täydellisen siistissä kodissa.

Elämään kuuluu tietty rosoisuus. Niin lapsilla kuin aikuisilla.
On hyviä päiviä ja huonoja päiviä ja niitä päiviä, jotka mielellään vaihtaisi pois.*
*(En ole koskaan ymmärtänyt "yhtäkään päivää en vaihtaisi pois" -ajatusta. Kyllä vaihtaisin.)

Niin lapsen kuin vanhemmankin elämään kuuluvat epäonnistumiset.
Meillä on tapana sanoa lasten kanssa: "Jos ei koskaan tekisi virheitä, olisi robotti. Eikä robotit osaa rakastaa." ( Stepfordin naiset? Wall-e? Ghost in the Shell?) 

Siksi kymppejä ei kotikäytöksestä meillä jaella. Tärkeämpää olisi oppia periaatteita, arvoja, armollisuutta ja sitä, että virheitä sattuu jokaiselle.

Mitä sinä ottaisit omalle kotikäytöksen periaatelistallesi, itsellesi tai lapsille?

TMKJEU*#13: "Hiekkalaatikolta sisälle kulkeutuvan hiekan tarkan määrän saa selville vasta sen jälkeen kun on imuroinut lattian. Sitä nimittäin karisee aina jostain lisää (sukkien sisältä, tukasta, alushousuista, hupusta, hanskoista, lahkeista, hatusta, korvasta, jne...). Ja lisää. Ja lisää."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko 

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Pyörällä taivaaseen?

Jostain lapsuuden syövereistä on viime päivinä kaikunut useaan otteeseen pinnalle kappale Milläs minä pääsisin taivaaseen? Jos et tiedä kappaletta, harkitse kahdesti haluatko tietääkään. YouTube-linkki on tässä, sinua on varoitettu.
Joku varmaan tekee välittömästi päätelmiä lapsuuteni hengellisestä viitekehyksestä, mutta tarkoitus ei ollut kertoa tällä kertaa siitä ;)
Viime päivinä on nimittäin kaivettu fillarit talviteloilta. Kolmevuotias menee potkupyörällään  hölkkävauhtiani, nelivuotias siitäkin kovempaa ja huterammin 16" polkupyörällään. Meno on periaatteessa vakaata, mutta väistämättä sitä joutuu jatkuvasti olemaan luu kurkussa.
Mitä jos tästä joku lähteekin - toisin kuin laulun alkuperäinen tarkoitus oli - polkupyörällä taivaaseen?
Lapset polkupyörillään


Vanhemmuuden yksi vaikeimpia asioita on olla tekemisissä oman riittämättömyytensä ja vajaavaisuutensa kanssa. Asiassa on kaksi puolta.
Toisaalta on hyväksyttävä, että vaikka kuinka kaikkensa tekisi, on aina olemassa liuta asioita, joita ei voi ennakoida. Lastenvaunujen rengas töppää juuri siihen mitättömän pieneen töyssyyn, mihin se nyt sattuu töppäämään, ja lapsi liukastuu juuri silloin, kun ei olisi pitänyt. Ja niin edelleen.

Kipeämmin kuitenkin kohti käyvät ne asiat, joihin voisi itse vaikuttaa, mutta ei silti kykene toimimaan oikein. Kolmea lasta pukiessa joskus hermo kiristyy. Ja pienemmästäkin. Stressaavat tilanne näkyvät lapsille kireänä pinnana.

Vajavaisuuteen ei tunnu oikein löytyvän ole muuta lääkettä kuin armollisuus ja sen hyväksyminen, että voi tehdä vain parhaansa. Loput jääkööt Herran haltuun.


TMKJEU*#11: "Hoitoreppu kestää hyvin kuudenkympin pesun. Erinäisten banaani-, vaippa- ym. katastrofien jälkeen sille on toisinaan tarvetta."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko