Lähi(ö)metsäretkeläisten luomuviriketulva

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan nykyään vanhempien ongelma on, että työnnämme lapsille virikkeitä liian kovalla tahdilla. Yhdysvalloissa lapsella on jo ennen syntymäänsä keskimäärin 15 lelua häntä odottamassa.
Sinkkonen sanoo, että lasten tehtävä on säntäillä metsässä räkä poskella ja tehdä asioita, joissa ei ole päätä eikä häntää.

Viime aikoina olen mielessäni useaan otteeseen palannut lapsuuden kesiin.  
Mikä lie tämänkin pohdiskelun laukaissut, mutta jotain kokemastani maaseutulapsuudesta haluaisin siirtää kaupunkiympäristössä kasvaneille lapsilleni.
Ehkä siitä tuo Sinkkosen ajatuskin tuli mieleeni.

Onneksi luontovirikkeitä (vai pitäisikö sanoa luomuvirikkeitä) on myös kaupunki pullollaan, kun vain viitsii avata silmänsä.

Viime kesänä tässä suhteessa auttoivat kaksi säännöllisen epäsäännöllistä asiaa: puutarhaperhekerho sekä lähimetsäretket.
Metsämansikoiden kypsymisen aikoihin ei tarvinnut kuin vihjata metsään menemisestä niin lapsilla oli jo kengät jalassa ja käsi ovenkahvalla. Viikottaisilla palstavierailulla lapsista kuoriutui hetkessä esiin paljasjalkaisia multanaamoja.

Tänä vuonna puutarhapalsta korvautui parvekeviljelyllä. Lapset muistuttavat päivittäin auringonkukkien, mansikantaimen ja yrttien vedentarpeesta. Harvoin parvekkeelta tullaan ihan kuivana takaisin sisälle. Mutta ei myöskään allapäin.

Viime viikonloppuna ensimmäiset kypsät metsämansikat pilkistivät tutulla apajalla, muutaman hehtaarin metsäkaistaleen laitamilta, aivan kivenheiton päästä kotoa. Sadat mansikat helottivat vielä vaaleanvihreinä. Eikä niiden kypsymiseen mene kauaa. Sitten ovatkin vuorossa vadelmat ja mustikat.

Kaikkea tätä odotellaankin jo sinkkoslaisittain ihan "räkä poskella".

TMKJEU*#21: "Mitä vaikeampaa asiaa vanhempi onkaan tekemässä, sitä suuremmalla innolla yksivuotias haluaisi tehdä juuri sitä samaa."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko

Kuulevatko lapsesi ääni....kirjoja?

Riikka kirjoitti muutama päivä sitten kirjojen lukemisesta kaksivuotiaalle.
Kommenteissa sivuttiin ipad-teemaa, ja ajattelin tästä kaivella sillan eteenpäin äänikirjoihin.

Kolmelapsisen perheen arjessa on ollut tuhat tilannetta, joissa äänikirja on pelastanut kaiken.

Meidän perheen suosikit:
- Pupen iso satukirja (toimii ilman kirjaa mutta saman voi myös lainata kuvien vuoksi kirjana)
- Kaikki Astrid Lindgrenit alkaen Pepistä (näitä on ainakin neljä eri levyä, ainut haaste on että osa on vanhaa käännöstä ja lapsesi saattaa omaksua sanan "neekerikuningas". Uudemmissa käännöksissä käytetään ainakin alkuasukaskuningasta.)
- Melukylän lapset
- Eemeli -levyt (näitäkin on useampia)
- Viiru ja Pesonen
- Fedja-setä, kissa ja koira (mahtavaa kamaa myös vanhemman korville, samoin kuin Pepit ja Eemelitkin)
- Siirin äänikirjakokoelma (mm. Siiri tekee maalin)
- Markus Majaluoman Isä, rakennetaan maja & Isä, koska joulupukki tulee & Isä, ostetaan kesämökki & Isä, lähdetään sieneen! & Isä, lähdetään saareen! (Nämä ovat ihan parhaita tällä hetkellä 3- ja 4-vuotiaillemme, jotka hekottelevat kippurassa, samoin kuin me vanhemmat. Majaluoma on aikamme Astrid Lindgren. Majaluoma on tajunnut lasten ytimen. Aivan kuin se olisi ollut meillä kärpäsenä katossa; lapset ovat juuri tuollaisia. Tätä kirjailijaa ei voi liikaa hehkuttaa.)
- Autot -äänikirja (monotonisesti luettu ja mutkat suoriksi kymmeneen minuuttiin vetävä, mutta elokuvan nähneet tykkää).

Levyt voi kääntää tietokoneella mp3-muotoon ja jakaa tiedostot puhelimeen tai tablettiin. Näin sinulla on kuunteluasema, jonka voi virittää sohvannurkkaan tai vaikka bussi- tai junamatkalle. Tämän lähteen mukaan  kirjaston äänikirjojen muuntaminen mp3-tiedostoiksi on muuten tekijänoikeudellisesti sallittua.

Kerran laitoin talvella kännykän tarinoimaan lapsen ulkohaalarin huppuun ja vaunujen kuomuosa on myös testattu toimivaksi useamman sadan metrin maauimalajonossa.

Myös aikuisille on paljon äänikirjoja. Hankimme ensimmäisen lapsen tuloa varten taannoin langattomat kuulokkeet, jotka voi kytkeä stereoihin, tietokoneeseen tai telkkariin. Kuopuksen syntymän jälkeen kuuntelin illalla siivouspuuhien ohessa Mika Waltarin Mikael Karvajalan, joka oli 30 cd:n laajuinen paketti. Laatuaikaa itseni kanssa. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja toimi myös pitkällä automatkalla.

Äänikirjojen, samoin kuin muidenkin satujen ja kirjojen, vahvuus on siinä, että lapsi saa itse kuvittaa tarinan päässään. Videoissa ja peleissä tuppaa olemaan vaikeampi valita, mitä minkäkin ikäinen voi katsoa.

Kerran nähtyä kuvaa ei saa pyyhittyä enää mielestä, mutta itse kuviteltu kuva tai tilanne on aina lapselle omaan kehitystasoon sopivaa. Sanavelhojen mestariteosten äärellä myös sanavarasto karttuu kummasti!

TMKJEU*#16: "Yhden vuoden ikä on lapsen itsensä mielestä juuri sopiva ikä osata itse ottaa cd-levy pois laitteesta. Limpsin lampsin jalkapatikalla, patikalla joo. Körö-Körö-Körö-Körö-Körö-Körö-Körö..."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko