Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenkirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenkirjat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Kiireettömästi kuolemasta

"Kun ihminen kuolee, hän ei tule takaisin.
Hänet kannetaan hautausmaalle arkussa.
Sitten on kirkossa semmoinen arkku ja arkun päällä on kukkia.
Ja sitten se kannetaan sinne hautausmaalle.
Sitten ihminen on Jumalan voimissa, Jumalan luona.
Läheisimmät ja rakkaimmat tuo haudalle kukkia."

Kuolema ja hautajaiset ovat kevään ajan olleet jonkinlainen välillä esiin pomppaava sivuteema aina pikkukanin kuolemasta lähtien.

Kuolema tulee aina pyytämättä, joskus odottamatta ja usein niin, että sitä on vaikea hyväksyä.

Yhtenä päivänä vaimo kantoi taas kerran kirjastosta ison kasan lastenkirjoja.
Joukossa oli Lasten keskuksen kirja Atte ja Anna: Toivo kantaa, joka käsittelee kuolemaa.

Ajattelin, että mikäpäs parempaa kuin käsitellä lasten kanssa kuolemaa silloin kun ei itsellä ole akuutti menettämisen suru päällä. Niinpä luimme kirjan kolme ja 4½-vuotiaiden kanssa sylikkäin sohvalla.
Itselläni oli välillä pala kurkussa, kun tarina oli niin koskettava.

Lapset pitivät kirjasta ja kuuntelivat todella kiinnostuneina.

Toisen lukukerran jälkeen (lasten pyynnöstä) pyysin esikoista kertomaan, mitä ihmiselle tapahtuu kun tämä kuolee. Esikoisen suora sitaatti blogin alusta kertoo, että kirjan kautta kuolema-teema hahmottuu todella upeasti.

Kolmevuotiaan versio taas meni näin:
Isä: Mitä ihmiselle tapahtuu, kun tämä kuolee?
Lapsi: Emmä tierä.
Isä: Ihminen haudataan ja Jumala pitää hänestä huolen.
Lapsi: Niin, ihan niinkuin sinä pidät minusta huolta tänään.
Isä: *glup* Niin.


TMKJEU*#19: "Jostain syystä lapsen mielestä hauskinta on pitää hattua tai aurinkolaseja sisällä. Ulkona niistä on vain riesaa."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko



OBS!
Huomisesta alkaa Perheen arjessa -blogin "Kysy toisilta" -teemaviikko, missä seuraava bloggaaja vastaa edellisen kysymykseen. Tässäpä siis kysymys Jonnalle:
Mitkä ovat sinun "luottokamasi" eli tavarat/asiat, joita ilman et selviäisi lasten kanssa tai jotka ovat merkittävästi helpottaneet elämääsi? Entä matkan varrella vastaan tulleet suurimmat "turhakkeet"?

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kuulevatko lapsesi ääni....kirjoja?

Riikka kirjoitti muutama päivä sitten kirjojen lukemisesta kaksivuotiaalle.
Kommenteissa sivuttiin ipad-teemaa, ja ajattelin tästä kaivella sillan eteenpäin äänikirjoihin.

Kolmelapsisen perheen arjessa on ollut tuhat tilannetta, joissa äänikirja on pelastanut kaiken.

Meidän perheen suosikit:
- Pupen iso satukirja (toimii ilman kirjaa mutta saman voi myös lainata kuvien vuoksi kirjana)
- Kaikki Astrid Lindgrenit alkaen Pepistä (näitä on ainakin neljä eri levyä, ainut haaste on että osa on vanhaa käännöstä ja lapsesi saattaa omaksua sanan "neekerikuningas". Uudemmissa käännöksissä käytetään ainakin alkuasukaskuningasta.)
- Melukylän lapset
- Eemeli -levyt (näitäkin on useampia)
- Viiru ja Pesonen
- Fedja-setä, kissa ja koira (mahtavaa kamaa myös vanhemman korville, samoin kuin Pepit ja Eemelitkin)
- Siirin äänikirjakokoelma (mm. Siiri tekee maalin)
- Markus Majaluoman Isä, rakennetaan maja & Isä, koska joulupukki tulee & Isä, ostetaan kesämökki & Isä, lähdetään sieneen! & Isä, lähdetään saareen! (Nämä ovat ihan parhaita tällä hetkellä 3- ja 4-vuotiaillemme, jotka hekottelevat kippurassa, samoin kuin me vanhemmat. Majaluoma on aikamme Astrid Lindgren. Majaluoma on tajunnut lasten ytimen. Aivan kuin se olisi ollut meillä kärpäsenä katossa; lapset ovat juuri tuollaisia. Tätä kirjailijaa ei voi liikaa hehkuttaa.)
- Autot -äänikirja (monotonisesti luettu ja mutkat suoriksi kymmeneen minuuttiin vetävä, mutta elokuvan nähneet tykkää).

Levyt voi kääntää tietokoneella mp3-muotoon ja jakaa tiedostot puhelimeen tai tablettiin. Näin sinulla on kuunteluasema, jonka voi virittää sohvannurkkaan tai vaikka bussi- tai junamatkalle. Tämän lähteen mukaan  kirjaston äänikirjojen muuntaminen mp3-tiedostoiksi on muuten tekijänoikeudellisesti sallittua.

Kerran laitoin talvella kännykän tarinoimaan lapsen ulkohaalarin huppuun ja vaunujen kuomuosa on myös testattu toimivaksi useamman sadan metrin maauimalajonossa.

Myös aikuisille on paljon äänikirjoja. Hankimme ensimmäisen lapsen tuloa varten taannoin langattomat kuulokkeet, jotka voi kytkeä stereoihin, tietokoneeseen tai telkkariin. Kuopuksen syntymän jälkeen kuuntelin illalla siivouspuuhien ohessa Mika Waltarin Mikael Karvajalan, joka oli 30 cd:n laajuinen paketti. Laatuaikaa itseni kanssa. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja toimi myös pitkällä automatkalla.

Äänikirjojen, samoin kuin muidenkin satujen ja kirjojen, vahvuus on siinä, että lapsi saa itse kuvittaa tarinan päässään. Videoissa ja peleissä tuppaa olemaan vaikeampi valita, mitä minkäkin ikäinen voi katsoa.

Kerran nähtyä kuvaa ei saa pyyhittyä enää mielestä, mutta itse kuviteltu kuva tai tilanne on aina lapselle omaan kehitystasoon sopivaa. Sanavelhojen mestariteosten äärellä myös sanavarasto karttuu kummasti!

TMKJEU*#16: "Yhden vuoden ikä on lapsen itsensä mielestä juuri sopiva ikä osata itse ottaa cd-levy pois laitteesta. Limpsin lampsin jalkapatikalla, patikalla joo. Körö-Körö-Körö-Körö-Körö-Körö-Körö..."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko 



tiistai 14. toukokuuta 2013

Kirjojen iloa


On vaikeaa olla kaksivuotias. Ei ole päivää ilman suurta draamaa tai mahdottomia tehtäviä.

On vaikeaa olla kaksivuotiaan vanhempi. En ole tavannut epäloogisempaa olentoa kuin tahtonsa kanssa kamppaileva pieni ihminen.

Onneksi on kirja!

Hyvä kirja tuo iloa ja valoa. Se avaa uusia näkökulmia. Se auttaa ymmärtämään elämää, omaa ja muiden.

Niin myös hyvä lastenkirja.

Se kertoo arjen riemuista ja suruista ja kuvaa ihmisiä lempeän tarkkanäköisesti. Se antaa lapselle sanoja ymmärtää omaa itseä ja ympärillä olevaa maailmaa.

Hyvä lastenkirja tukee myös vanhemmuutta. Se antaa vinkkejä arjesta selviytymiseen ja sen kautta voi peilata omia käyttäytymismallejaan ja kasvatusperiaatteitaan.

Mikä tärkeintä, se on läheisyyttä, sillä kirjaa luetaan sylikkäin.

Meidän perheessämme on viime aikoina luettu kirjoja, jotka kertovat muun muassa Aino-tytöstä, pikkuveljen syntymästä, vihaisesta äidistä, kevään tulosta ja muutosta. Noita asioita tapahtuu meidänkin elämässämme. 

Haussa olisi myös muita kirjoja, joiden kautta sekä kaksivuotias että äitinsä voisivat ymmärtää muitakin yhteiselämässä eteentulevia tilanteita.

Mitä kirjoja sinä suosittelet? Mitkä ovat perheessänne lempikirjoja, joiden sivut ovat jo nuhjaantuneet kovasta lukemisesta? Entä mitä kirjaa lapsesi toivovat sinun lukevan yhä uudelleen ja uudelleen? 

Niitä mekin voimme etsiä seuraavalla kirjastoreissulla.