![]() |
| Kirjoitus on osa Iltatouhut-teemaviikkoa |
siunaa leikki, siunaa työ."
Niin alkaa meidän iltarukouksemme. Tai ehkä voisin sanoa minun iltarukoukseni, sillä isäni on runoillut sen minulle, kun olen ollut pieni.
Sama iltarukous luetaan esikoisellemmekin joka ilta, ja luulen hänenkin osaavan sen jo ulkoa.
"Siunaa meidän joka hetki,
siunaa joka askelretki."
Luulen, ettei isäni sänkyni laidalla rukoillessaan osannut haaveillakaan, että sama rukous luetaan yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin hänen lapsenlastensa sänkyjen reunalla. Mikäli se on minusta kiinni, sama rukous luetaan myös heidän mahdollisille lapsilleen.
"Kiitos tästä päivästä, isästä ja äidistä ja lapsista.
Kiitos isovanhemmista, sukulaisista ja kummeista."
Lapsuuden perheessäni ei ole ollut erityisiä sukupolvelta toiselle siirtyneitä perinteitä. Meillä ei ole kastemekkoa, jota jo isoisä olisi käyttänyt, eikä perheessä kulkenutta vanhaa vauvanpeittoa.
Paitsi iltarukous. Se on perheemme aivan oma ja erityinen.
"Anna meille rauhaisa uni ja hyvä lepo.
Ole kanssamme maailman loppuun asti."
En muista, milloin ymmärsin rukouksen arvon. Nykyisin ajattelen, ettei sitä suurempaa perintöä voi saadakaan. Se on arvokkainta, mitä minulla on ja se on arvokkainta, mitä voin antaa eteenpäin omille lapsilleni.
"Isän, pojan ja + Pyhän Hengen nimeen,
Aamen."
Mitä perinteitä sinulla on? Luetko lapsillesi saman iltarukouksen, jonka sinä olet kuullut lapsena? Vai oletko halunnut luoda perheellesi aivan omanlaisen tavan yöpuulle siirtymiseen? Henna Ämmän perheen iltarukouksesta voit lukea täältä.

