Muutosvoimaa

- Äiti kuule, emmä muutakaan sinne uuteen kotiin. Mä jään tänne asumaan Mikan kanssa! Viisivuotiaan tyttäreni tarmokas ilmoitus havahduttaa minut kesken aamukahvin keiton. Voi ei! Vielä edellisenä iltana ollaan istuttu kuvittelemassa hienoa uutta taloa, lapsi piirsi itsensä uimaan leveä hymy kasvoillaan. Ja taas on mieli muuttunut! Ja äidin on aloitettava uusi psyykkaaminen, puhutaan uuden talon lapsista, uusista kavereista, päiväkodista, meren rannalle tehtävistä retkistä.

 

Mutta ei se omakaan mieli kulje päämäärätietoisesti eteenpäin. Nykyisen kodin myyntisopimuksen allekirjoittamista seuraavana yönä näen painajaista. Kotimme kauniilla takapihalla myllää raivaustraktori, piha on muuttunut monimetriseksi soramontuksi. Rakastamani metsä on kaadettu ja oranssiliiviset miehet seisoskelevat montun reunalla tupakalla. Herään sydän pamppaillen. Unen viesti on niin ilmeinen luopumisen suruineen ettei sitä selittämään tarvita unikirjaa.

Raivaan aamupalapöytään tilaa läppärille ja näytän lapselle kuvaa päiväkodista.

- Puhuin eilen tämän päiväkodin johtajan kanssa. Hän lupasi, että voidaan mennä tutustumaan ensi viikolla, houkuttelen lasta taas hyvälle muutosmielelle. Hän näyttääkin innostuvan ja alkaa keksiä leikkejä, jota uuden päivähoitopaikan pihalla voisi touhuta.

Näitä mielenmuutoksia lienee edessä monta, niin tyttärellä kuin äidilläkin. Tuskin kumpikaan kuitenkaan jää asumaan vanhaan kotiin Mikan kanssa. Hän on nimittäin kiinteistövälittäjämme.

Henna Äm