Eka kerta

Jo jonkin aikaa sitten mietimme ystävien kanssa, millaisia ekoja kertoja viime aikoina on tullut vastaan. Minä olin muistaakseni hyppinyt ekaa kertaa pomppulinnassa ja juonut energiajuomaa. Taisi olla vielä saman illan aikana. Melko villiä. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän olen jämähtänyt tuttuihin ja turvallisiin kuviohin ja uudet kokemukset ovat jääneet tosi vähiin.

Tämä mullistusten talvi on kuitenkin ollut täynnä ensimmäisiä kertoja. Pieni poikani täytti tänään kolme kuukautta. Viime yönä hän hivuttautui ensimmäistä kertaa ihan itse sängyssä viereeni kun oli hänen mielestään ruoka-aika. Eilen naureskeli ensimmäistä kertaa peilikuvalleen. Joka päivä saan seurata hänen ensimmäisiä kertojaan.

Tällä viikolla meillä oli myös yhteinen ensimmäinen kerta. Kävimme seurakunnan perhekerhossa. Ensimmäiseksi kerraksi kokemus oli mainio. Ehdimme paikalle vain viisitoista minuuttia myöhässä. Poika jatkoi päiväuniaan metakasta huolimatta ja ehdin juoda kahvit rauhassa. Tarjolla oli jopa jotain omaan imetysdiettiin sopivaa purtavaa. 

Kerhossa oli paljon porukkaa ja lämpimän touhukas tunnelma. Työntekijät tulivat tervehtimään ja huomioivat muutenkin kivasti sekä lapset että aikuiset. Ohjelmassa oli sopivia tuokioita laulua, leikkiä ja aikaa äitien ja isien seurusteluun. Ja äideillä kyllä tosiaan on tarvetta jutteluun! Varmasti muutenkin riittää yhteisiä aiheita, mutta etenkin tänä talvena moni on joutunut olemaan ihan liikaa neljän seinän sisällä. Huomasin, että en ole kyllä ihan perillä siitä, miten lapsen ensimmäisistä kerroista voi jutella toisten äitien kanssa ilman, että siitä tulee jonkinasteista vertailua.

Kerhon lopussa oli lyhyt hartaus, jolloin päästiin kirkkotilaan. Poika kuuli eka kertaa Jumalan kämmenellä laulun sekä äidin soittavan triangelia. Enpä olisi uskonut, että sellainen voisi tuntua niinkin mukavalta ja merkitykselliseltä. Loistojuttu kerhossa oli myös kerhomummo!  Mukavan kerhomummon syliin saattoi jättää lapsen hetkeksi kun tarvitsi apua. Lisää sellaisia!

Odotan jo aika innolla sitä, kun pääsemme seurakunnan esikoislasten vanhempien kerhoon ensimmäisen kerran. Kirjoittelen siitä varmasti myöhemmin.

Henna Aa