Muistan erään koulutusviikonlopun elävästi lähes 20 vuotta sitten. Olin nuori kouluttaja. Pitämäni koulutus oli ensimmäinen sitä laatuaan. Kokonaisuudessaan kaikki meni ihan hyvin, mutta pari tilannetta jäi pyörimään mieleeni. Kelasin ja puin ja mietin tapahtumia.. Kun olin tehnyt sitä kyllästymiseen saakka kaksi päivää, havahduin kysymään itseltäni: mikä minua oikein riivaa, mitä tämä hyödyttää, miksi koulutus ei jätä minua rauhaan?
Pienellä viiveellä tajusin yksinkertaisen asian: minun oli vaikea hyväksyä, että olin suoritunut vain keskitasoisesti. Että en ensimäisellä kerralla ollut kyennyt parempaan. Minun sisälläni oli vaatija, joka oli ankara, eikä se jättänyt minua rauhaan. Se sätti ja syytti, että sinun olisi pitänyt...
Kun ymmärsin asian, jotain pehmeni sisälläni. Järkeni sanoi, että minähän vaadin itseltäni aivan mahdottomia! Olin hetken hiljaa paikallani. Sitten suuntasin askeleeni lähimpään kirjakauppaan. Ostin kauneimman postikortin minkä löysin. Annoin kortin itselleni ja olin siihen kirjoittanut:
"Rakas Arja, saat anteeksi, ettet ollut täydellinen kouluttaessasi ensimmäistä kertaa....".
Siihen päättyi tapahtumisen puiminen!
Anteeksi, saat anteeksi, olen pahoillani... Mihin kaikkeen nuo tärkeät sanat avaavat minussa, sinussa ja koko perheen arjessa oven? Helpotukseen, keveyteen, vapauteen, keskittymiseen, hellyyteen, lämpöön, yhteyteen, läsnöoloon, iloon, hymyyn, luovuuteen, sulamiseen, kypsyyteen, lempeyteen, hyviin yöuniin, kiitollisuuteen, armollisuuteen, itseni hyväksyntään....
Arja Seppänen,
parisuhde - ja perhetyön kouluttaja
1 kommentti:
Ihana, armollinen kirjoitus! Täytyy pitää mielessä tuo itselle postikortin kirjoittaminen. Joskus konkreettiset asiat selkeyttää enemmän kuin itsekseen pohtiminen tai keskustelu.
Lähetä kommentti