Maanantaiaamu starttasi oheisen kappaleen tunnelmissa. Kuopus iloisena hytkytteli biisiä isosiskon ja -veljen työstäessä aamupalaansa. Pukemisrumban jälkeen sama biisi soi päässäni, kun etenin Superhessu-asennossa ("toinen-käsi-edessä-työntää-sohjossa-vaunuja-ja-toinen-takana-kiskoo-kahta-lasta-pulkassa-ja-välillä-nostetaan-kalsareita-ylöspäin-ja-hattua-pois-silmiltä") kohti perhekerhoa.
Rakastan kotivanhemmuuden yhteisöllisyyttä: tiukassa paikassa autetaan, välillä keitellään soppaa kaikille ja jaetaan kasvattajuuden huolia ja riemuja. Arkea auttavat yhteiset kasvatukselliset linjaukset. Kädestä ei saa ottaa, anteeksi pyydetään kun mokaillaan, ketään ei jätetä leikin ulkopuolelle ja kaikki vanhemmat puuttuvat, kun leikki näyttää menevän väärille raiteille.
Erilaisia leikkipuistoja ja -paikkoja kolutessa tulee väistämättä vastaan, etteivät edellä mainitut linjaukset ole mitenkään yleispäteviä. On curlingia, välinpitämättömyyttä, uupumusta ja monenlaista mikä estää samassa linjassa kyntämisen. Silloin oma lähiyhteisö tuntuu niin kovin kotoisalta.
Mutta ei lähiyhteisöllekään joka paikassa muodostu yhteisiä näkemyksiä - ainakaan itsestään.
En kaihoa sellaisen yhtenäiskulttuurin perään, joka oli voimissaan vielä omassa lapsuudessani, ainakin maaseudulla. Siinä oli paljon ahdistavaa ja tukahduttavaa. Silloin kuitenkin naapurin täti tuli sammuttamaan metsään kasaamamme nuotion, ohikulkija ojensi jäällä leikkimisestä ja autojen heittely lumipalloilla loppui lyhyeen.
Jotenkin kuitenkin toivoisin, että koko kylä saisi kasvattaa edes jollain minimipelisäännöillä.
Paradoksaalisesti juuri tämän edellä mainitun yhtenäiskulttuurin ainut jäännös, häpeäkulttuuri, monesti tämän estää.
Olen joskus miettinyt, voitaisiinko seurakunnan avoimissa perhekerhoissa, päiväkerhoissa tai iltapäiväkerhoissa saada vanhemmat yhteiseen prosessiin näiden linjausten sopimiseksi.
Joissain kouluissa tällaisia prosesseja on jo synnytetty. Tietyillä alueilla vanhempainiltojen avustuksella on saatu sovittua koko alueen teineille yhteiset kotiintuloajat sekä vedettyä energiajuoma- ja päihdelinjauksia.
Pienellä vaivalla saataisiin varmasti aikaan myös pienten lasten vanhempien pelisäännöt.
TMKJEU*#2: "Jos lapsia ei näy, eikä heistä kuulu mitään ääntä ja kuvittelet heidän leikkivän nätisti toisessa huoneessa, juokse, olet väärässä."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti