-- Luet sitten kokonaan, ilmoittaa tytär, kun ryhdymme
lukemaan iltarukousta. Tällaisina iltoina, kun hän on oikein väsynyt, koetan
oikoa mutkia ja lyhentää rukousta. Silloin neiti toteaa, ettei mennyt oikein.
Jokaista rukoukseen kuuluvaa pitää muistaa.
Iltarukouksemme on ehkä vähemmän käytetty ”Jeesus mua
suojele, heikkoa pientä lasta. Voimallasi varjele, hukkaan joutumasta”. Olen
myöhemmin miettinyt, miksi aloin lukea juuri tämän iltarukouksen lapseni kanssa
kun hän oli aivan vauva. Oma lapsuuteni rukous alkoi ”Tule Jeesus lapses luo”. Miksi
en jatkanut sitä perinnettä lapseni kanssa? Yksi selitys voi olla, että oma olo
tuoreena äitinä oli heikko ja taisin olla jollain tavalla hukassakin. Tyttärelleni
huokaisema iltarukous oli samalla oma lohtuni.
Kun aloin odottaa tytärtäni, työskentelin tiiviisti
rukouksen parissa. Tuolloin moni kertoi minulle lapsuutensa iltarukouksen
merkityksestä. Minulle oli itsestään selvää, että rukoilen lapseni vuoteen
vierellä nukkumaan käydessä. Tyttäreni isä ei iltarukousta rukoile, mutta
heillä on omat nukkumaanmenorituaalinsa, runomuotoinen hellittelysanojen ketju.
Sekin tulee lausua täsmälleen oikein.
Iltarukouksen lopussa rukoilemme kaikkien läheistemme
puolesta. Siitä onkin kertynyt jo pitkä ketju. Pikkuserkkujakin luetellaan
rukouksessa kaksitoista. Päiväkotikavereista ei saa unohtaa heitäkään, jotka
ovat jo vuosia sitten muuttaneet pois. Vaikka lapsi olisi kuinka väsynyt, en voi
ohittaa hänen sydämessään tärkeällä sijalla olevia rakkaita. Viime syksynä
iltarukouksessa muistettavien pitkään listaan liitettiin tyttären toivomuksesta
muuan laulajapoika. Että siunausta Robinillekin, toivoo lapseni koko
sydämestään.
Henna Äm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti