Aloitin ”en huuda lapselle aamuisin” –paaston. Se tarkoittaa
sitä, että lapsi saa istua rauhassa sohvalla katsomassa pikkukakkosta, viereen
ilmestyy aamiainen ja vaatteet ja viisivuotias voi sitten sopivaksi
katsomallaan hetkellä pukeutua ja syödä. Ja valmista pitää olla kun lähtöhetki
koittaa. Enkä minä komenna. Kertaakaan.
Tähän asti toteutus on ollut täsmälleen sama, mutta kahden
minuutin välein minun repliikkini ovat kuuluneet suunnilleen: hei se jugurtti,
syös nyt se banaani, pue sukkikset, siis miks sä puet sukkikset päähän, mulla
menee hermot, etkö sä nyt ole vieläkään pukenut, sun pitäis ehtiä
hammaspesulle, ootko ees käyny vielä aamupissalla.
Ja kaikki tämä kasvavalla volyymilla. Tyttö nököttää
sohvalla ja on täysin Lilli Piin, Anton Siilisen tai Oktonauttien lumoissa. Ja
äiti huutaa. Joka aamu ovea sulkiessani
ryven pahassa olossa oman kiukutteluni kanssa. Tyttö on ollut ihan
hyväntuulinen, mutta jossain kohti kiljumiseni on nostanut kyyneleet pieniin
silmiin. Ja minä mietin, enkö pysty parempaan.
Siksi päätin paastota komentelusta ja huutamisesta.
Adventin aikana elimme aamuja, joina lapsi heräsi
joulumusiikkiin ja kynttilänvaloon. Aamupala syötiin yhdessä pöydän ääressä. Yhdessä
ehdittiin miettiä, mitä päivä tuo tullessaan. Kotiovi sulkeutui rauhallisesti,
ainakin aika monena aamuna.
Kun tänä aamuna lapsi puki ja söi ja oli näpsästi valmis
ihan ilman komenteluani, tunsin silti syyllisyyttä. Onko viisivuotiaan otettava
vastuu omasta ehtimisestään? Eikö minun aikuisena kuuluisi huolehtia siitä,
että hän lähtee ravittuna ja puettuna
hyvällä mielellä uuteen päivään. Ja kannettava vastuu omista tunteistani eli
siitä, etten ala kiljua vaikka kuinka kiire tulisi.
Rutistin tyttöä sohvalla ja sanoin, että olen iloinen siitä,
etten tänään kertaakaan komentanut häntä. Tyttö jatkoi ruudun tuijottamista ja
lopulta kun sain hänen huomionsa, kommentti oli: ”Ai hä?”
Huomisaamusta alkaen meillä paastotaan aamun pikkukakkosesta
ja keskitytään komentelemattomaan hyvän mielen aamuun. Läsnäoloon.
Henna Äm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti