Siihen on monta syytä.
1. Normiarjen helpotukset eivät ole käytettävissä
Arki ei pyöri kerhoineen ja muine tavallisine aktiviteetteineen. Lasten päiväkerhot antavat kivoja hengähdyshetkiä, joihin on helppo yhdistää ulkoilut ja kauppareissut ja muut. Kenen keksintöä on, että kerhoissa on yleensä pidemmät joulu- ym. lomat kuin kouluissa? Murr.
Lomalla olisi kiva rentoutua joskus niinkin, että lapset olisivat kerhossa ja vanhemmat hetken kahdestaan.
2. Paineet ja turhat toiveet
Lienee niin, että ennen lasten saamista meihin iskostuu harha, että lomalla kuuluu rentoutua. Etukäteen kysellään, mitä aiot tehdä lomalla, ja jälkikäteen, oliko rentouttava loma. Paineet lomasuorittamiseen ovat kovat.
Ainakin nykyisessä pikkulapsivaiheessa kolmen lapsen tavaroiden pakkaaminen, jatkuva pukemisrumba, liikkuminen paikasta toiseen pitkine matkantekoineen, päivärytmeistä poikkeamisen aiheuttamat kitinät, vanhempien ja lasten lomatoiveiden yhteensovittaminen sekä näiden kohtaamattomuudesta syntyvät pettymykset ja jatkuva julkisissa tiloissa luuhaamisen edellyttämä käyttäytymisnormiston ylläpito luovat paketin, jossa ei välttämättä rentouduta.
3. Valmistautumattomuus luopumiseen
Onnellisuuden esteenä on pohjimmiltaan se, että itse asetamme onnellisuudelle erilaisia esteitä. Sama pätee rentoutumiseen. Voin olla rentoutua/olla onnellinen, jos dädädädä ja päpäpäpä. Useimmin dädädädän voi korvata jollain ulkoisten puitteiden edellytyksellä ja päpäpäpän jollain läheisen henkilön käyttäytymiseen liittyvällä asialla.
Loppujen lopuksi luopuminen dädästä ja päpästä vapauttaa, mutta eipä se helppoa taida olla.
Pari hyvää tiivistelmää "parempiin" lomiin löydät alla olevalta videolta (ja sen muista osista, feat. Anthony de Mello [*edellyttää rauhallista hetkeä, älä säikähdä vuosikymmenten patinaa...]) ja vaikkapa tästä hyväksi havaitusta 15 asiaa, joista sinun tulisi luopua ollaksesi onnellinen -artikkelista.
Näissä tunnelmissa aloittelen ihanaa loman jälkeistä arkielämää. Hyvää hiihtolomaa kaikille, joilla se vielä on menossa tai edessäpäin :)
TMKJEU*#4: "Mitä suurempi tarve on sille, että lapsi nukkuisi päiväunet tiettyyn kellonaikaan, sitä epätodennäköisempää on sen toteutuminen."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko
2 kommenttia:
Kiinnostavaa luettavaa. Syy loma-aikojen hankaluuteen (vanhempien näkökulmasta) löytyy mielestäni ensimmäisestä kohdasta. Kysymys siitä, miksi päiväkodit ja kerhot eivät voisi olla auki lomillakin, kertoo mielestäni paljon vanhempien asenteesta: arki lasten ehdoilla koetaan extremelajiksi, sellaiseksi, josta on saatava pitää lomaa, mielellään säännöllisesti. Parisuhde toki on kovassa murroksessa pikkulapsiperheessä ja parisuhdeaikaa täytyy jostain raivata, ehdottomasti! Kuitenkin tuntuu kummalliselta, että vanhempien loma-aikana ei keskityttäisi lapsiin, tai ajatus siitä että "ensin täytyy saada OMAA lomaa ja sitten vasta jaksaa lapsia", tuntuu kummalliselta. Ajattelen että vanhemmuuteen kuuluu vastuu myös niistä turhautumisen tunteista, joita se väistämättä synnyttää. Mikäli perhe-elämän keskelläkin pitää yllä minäminä-asennetta, en yhtään ihmettele että kohtien kaksi ja kolme- kaltaisia tilanteita syntyy, eli turhia toiveita ja odotuksia. Perhe on kokonaisuus, jossa elämme toistemme ehdoilla. Ehkä silloin esteitä onnellisuudelle voisi tulla vähemmän?
Moi Riina, ja kiitos kommentista!
Olen samaa mieltä, että olisi kummallista, jos lomilla ei keskityttäisi lapsiin - tai paremminkin perheen yhteiseen aikaan. Ei lapsista sinänsä tarvita lomaa - mutta ilman kahdenkeskistä aikaa, vanhempien parisuhde karahtaa liian helposti.
Ajattelen, että on suurimmissa ongelmissa ollaan silloin kun odotuksista ja toiveista ei puhuta. Silloin tulee suurimmat pettymyksetkin. Tarvitaan vapautumista ulkoisista paineista, oivalluksia arjen riittävyydestä ja yhteensovittelua erilaisten toiveiden ja tarpeiden moninaisuudessa. Silloin erilaiset esteet onnellisuuden/rentoutumisen edestä häviävät, tai ainakin pienenevät :)
Lähetä kommentti