Ensin eräässä työpajassa sisustettiin kenkälaatikkoja. Kirjaston poistokirjat, aikakauslehdet, värikynät ja muut askartelutarpeet tuottivat lapsen mieleen yhdistettynä kaksi taideteosta: "Kaviot kopsuu" (joka seuraavana päivänä koki karmean kohtalon yksivuotiaan kynsissä) sekä "Luonto kukkii".
Eipä olisi tullut itselle mieleen alkaa tuunata kevät-/kesäkenkien laatikoita uuteen uskoon.
Tänään kaksi vanhinta lasta olivat puolitoista tuntia hoidossa sillä aikaa kun minä kokoustin ja kuopus nukkui päiväunia. Kun menin hakemaan lapsia, molemmilla oli pahvista tehdyt avaimet kourassaan, pahvivauvat sylissään. Toinen istui pahvilaatikkokodin sisällä ja toinen ulkoilutti vauvaansa kopiohuoneessa.
Tylsyys on sitä, ettei näe ympärillään olevia mahdollisuuksia.
Askarteluita ja muuta touhuttavaa olisi maailma pullollaan. Seurakunnan kerho tuntuu olevan loputon uusien askarteluideoiden sampo. Mutta jotenkin tuntuu, että oman arjen keskellä askarteluun ryhtymiseen tarvisee aina jonkin ulkopuolisen sysäyksen
Olisi kiva kuulla, mistä sinä ammennat virikkeesi/motivaatiosi/ideasi.
Helpot askarteluvinkit jakoon, pliide!
TMKJEU*#14: "Lapsi osaa jakaa kännykkäkuviasi Facebookissa, vaikka et sitä itse vielä tiedä."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti