perjantai 31. toukokuuta 2013

Suvivirsi takaisin!


Näinä päivinä lienee vedenkestävän ripsivärin myynti huipussaan – monessa perheessä vietetään valmistujaisia, lakkiaisia, kevätjuhlia ja harrastuskerhojen kevätnäytöksiä. Ja äidit itkevät (ja ilokseni isitkin).
Valmiina eskaritielle
Tyttäreni päiväkodissa juhlittiin jo viime viikolla. Koko kevään kestänyt sirkusteema huipentui sirkusnäytökseen. Minä kyynelehdin kun lapsiryhmä lauloi Fröbelin palikoiden Töihin sirkukseen –laulua ja tyttäreni pienryhmä osasi itse kirjoittamansa pitkän runon ulkoa. Näytöksessä oli leijonia ja pellejä, voimamies, miekannielijä, trapetsitaiteilijoita ja balettitanssija. Hienoja olivat, jokainen.
Mutta mikä jäi puuttumaan? Se Suvivirsi tietysti. Suvivirsikeskustelu on käynyt kuumana jo muutaman vuoden ajan, itse olen siihen argumentteineen ihan kyllästynyt. Mutta kun omalle kohdalle osuu kevätjuhla, jossa Suvivirsi loistaa poissaolollaan, tunteet kuumenevat. Enkä sitten kuitenkaan osannut myöhemmin kysyä, miksi oli päiväkodin väki tähän ratkaisuun päätynyt.
Päiväkotimatkoilla olemmekin nyt sitten viikon verran laulelleet lapsen kanssa Suvivirttä. Saaren rantaa hoilaten pyöräillessä olemme saaneet vastaantulijoilta ystävällisiä hymyjä – emme ainoatakaan kummeksuvaa tai paheksuvaa katsetta, emmekä kieltoja vaieta.

Ja armas aika on totisesti joutunut!
 

1 kommentti:

marikan polut kirjoitti...

nuorimmaiseni lähikoulussa - jossa kotokantainen enemmistö on melkein vähemmistönä - laulettiin Suvivirsi kevätjuhlan päätteeksi.
En minäkään sitä jokavuotista julkista keskustelua jaksa, mutta syvään ja arvostaen nostan hattua tälle lähikoulun ponnekkaalle linjaukselle: tämä on osa meidän omaa kulttuuriamme.

Vuodesta toiseen, siellä hämärässä ja hikisessä juhlasalissa, kun peruskoulupiano lyö virren ensimmäiset alkutahdit ja kun kaikenvärinen juhlakansa nousee seisomaan, nieleskelen minä kyyneleitäni...