 |
| Kirjoitus on osa Iltatouhut-teemaviikkoa |
siunaa leikki, siunaa työ."
Niin alkaa meidän iltarukouksemme. Tai ehkä voisin sanoa minun iltarukoukseni, sillä isäni on runoillut sen minulle, kun olen ollut pieni.
Sama iltarukous luetaan esikoisellemmekin joka ilta, ja luulen hänenkin osaavan sen jo ulkoa.
"Siunaa meidän joka hetki,
siunaa joka askelretki."
Luulen, ettei isäni sänkyni laidalla rukoillessaan osannut haaveillakaan, että sama rukous luetaan yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin hänen lapsenlastensa sänkyjen reunalla. Mikäli se on minusta kiinni, sama rukous luetaan myös heidän mahdollisille lapsilleen.
"Kiitos tästä päivästä, isästä ja äidistä ja lapsista.
Kiitos isovanhemmista, sukulaisista ja kummeista."
Lapsuuden perheessäni ei ole ollut erityisiä sukupolvelta toiselle siirtyneitä perinteitä. Meillä ei ole kastemekkoa, jota jo isoisä olisi käyttänyt, eikä perheessä kulkenutta vanhaa vauvanpeittoa.
Paitsi iltarukous. Se on perheemme aivan oma ja erityinen.
"Anna meille rauhaisa uni ja hyvä lepo.
Ole kanssamme maailman loppuun asti."
En muista, milloin ymmärsin rukouksen arvon. Nykyisin ajattelen, ettei sitä suurempaa perintöä voi saadakaan. Se on arvokkainta, mitä minulla on ja se on arvokkainta, mitä voin antaa eteenpäin omille lapsilleni.
"Isän, pojan ja + Pyhän Hengen nimeen,
Aamen."
Mitä perinteitä sinulla on? Luetko lapsillesi saman iltarukouksen, jonka sinä olet kuullut lapsena? Vai oletko halunnut luoda perheellesi aivan omanlaisen tavan yöpuulle siirtymiseen? Henna Ämmän perheen iltarukouksesta voit lukea täältä.
5 kommenttia:
Iltarukous on mielenkiintoinen juttu. Minä kun en lapsena kuullut minkään sortin iltarukousta, en osannut sellaista lapsillenikaan lukea silloin, kun he olivat ihan pieniä. Lauloin kyllä unilauluja, hengellisiä ja muita. Keksin iltarukouksen "itse" pienenä koululaisena, kun aiheesta puhuttiin uskonnontunnilla. Iltarukous auttoi yöllisiin pelkoihin, ja jokaiselle lapselleni olenkin siitä jossakin vaiheessa kertonut ja joitakin mahdollisia rukouksiakin opettanut. Yhteistä iltarukousta ei kuitenkaan ollut.
Sitten jossakin vaiheessa kuopuksella oli iltaisin pelkoja ja muutaman kerran luin hänelle iltarukouksen. Siitä tuli pian tapa, jota hän säännöllisesti vaati. Isoveli pyysi perässä, että hänellekin luetaan. Kohta 10-vuotiaalle nuorelle herralle yhteinen iltarukous onkin erittäin tärkeä juttu! 12-vuotias esikoinen ei ole iltarukousta pyydellyt enkä ole sitä tuputtanut.
Kiitos kokemuksesi jakamisesta, Flora. Olipa koskettavaa! Kuulostaa siltä, että olet toiminut viisaasti lapsiesi tuntoja kuunnellen ja omia kokemuksiasi hyödyntäen. Ja hienoa, että iltarukouksesta voi tulla hitti vielä 10-vuotiaalle pojallekin :)
Iltarukous on hyvä paikka kuulla, mitä lapsella on päällimmäisenä mielessä. On jännää, miten siihen tulee uusia ihmisiä ja miten jotkut kohdat lopulta ´jäävätkin pois. Eilen illalla tyttäreni rukoili päiväkotikavereita -kohdassa: "Siunaa Veikkaa, se silitti mua tänään hiljaa kädestä. Se tuntui kädessä ja mahassa hyvältä."
Kuulostipas Henna ihanalta teidän eilisiltainen rukouksenne! Meillä iltarukoukseen on vasta liitetty kuopuksen kummit ja esikoinen kysyy aina, missä Anne-kummi asuu ja missä Tiia-kummi asuu jne. Mies sitten kiltisti selittää.
Tuon päivän kuulumisten kuuntelemisen ja mielessä olevien asioiden purkamisen muista kyllä lapsuudesta. Meidän kaksivuotias ei vielä kauheasti osaa niitä kertoa, mutta uskon että iltarukous luo senkin ikäiselle turvallisen olon käydä nukkumaan ja poistaa pelkoja. Se on kaikkineen hyvä tapa viettää aikaa lapsen kanssa ja keskittyä häneen.
Tämä on kaunista rukoilla ennen kuin yö tulee ja myös aamulla ja keskipäivälläkin ja aina kun on hätä ja myöe kiitää kun on on aihetta ja jo ,että saa olla Herran oma on meille kiitos aihe joka päivä ,kiitos ja siunausta,keijo
Lähetä kommentti