Vauvan kanssa liikkuessa tulee väkisinkin kiinnitettyä enemmän huomiota muihin ihmisiin. Vaunuja työnnellessä täytyy katsoa tarkemmin eteensä ja varmistaa, että pääsee etenemään turvallisesti. Kadulla liikkuessa ja junissa ja muissa kulkuvälineissä sopivaa tilaa etsiessä monenlaisia kohtaamisia on tullut eteen. Joskus on joutunut pettymään kanssamatkustajien asenteisiin ja huomaavaisuuden tasoon, vähän samaan tapaan kuin Johanna kertoi postauksessaan. Toisaalta vastaan on tullut myös entistä enemmän tosi kivoja kohtaamisia. Erityisesti ihania, lapsirakkaita mummuja tulee vastaa usein.
Erään riemullisen mummun ja vauvan seurusteluhetken jälkeen mieheni sanoi minulle, että tuollaisille mummuille täytyy sitten yrittää aina antaa aikaa. Ja sepä onkin totta ja hyvä ajatus. On tosi mukavaa, jos voi piristää jonkun mummun tai papan päivää meidän pikku-ukkelin hymynaamalla ja jokeltelulla. Ja ilo on taatusti molemminpuoleista.Vauvaterapiaa mummuille ja ihailussa paistattelua pikkuiselle.
Viimeisin tällainen kohtaaminen tuli yllättäen, kun olimme keskuspuistossa kävelyllä. Poikkesimme Maunulan majalle kahville ja siellä sattuikin olemaan lauluilta. Paikalla oli iso joukko sympaattisen oloisia eläkeläisiä, ja vauvan visiitti oli selvästi mieluista yllätys monelle. Poika pääsi yhden mummon syliinkin ja olisi varmasti viihtynyt pidempäänkin.
Olisi kiva kuulla millaisia vauvojen ja vanhusten kohtaamisia muilla on ollut? Järjestetäänkö jossain jotain yhteisiä juttuja? Olen kuullut ainakin muskarista, johon tulee välillä mummuja mukaan. Meidän seurakunnan perhekerhossa on myös ihana kerhomummo, josta kerroinkin jo aiemmin.
Henna Aa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti