torstai 4. huhtikuuta 2013

Laatuaikaa ei ole



Olin pari kesää sitten poikani kanssa mökillä. Halusin näyttää hänelle metsässä olevan suuren siirtolohkareen, jonka päällä kiipeilin lapsena. Poika pääsi vähän avustettuna kiven päälle ja halusi, että otan kuvan.  Sopiva asento löytyi ja kuva tuli. Siitä alkoi seikkailu. Etsimme kaikki lähialueen isot kivet, joiden päälle pääsi kiipeämään. Poika vei pitkin metsää ja kallioita. Uusi kivi, poseeraus ja kuva. Kuvat tarkastettiin ja otettiin uusi, jos ei miellyttänyt. Välillä syötiin puolukoita.

Joskus tuntuu, että hyvät asiat lasten kanssa löytyvät sattumalta ja usein lasten keksiminä.  Me luomme mahdollisuuden ja lapsi huolehtii toiminnasta. Jos vain maltamme kiireiltämme järjestää aikaa, kuunnella ja heittäytyä mukaan.

”Isä millon sä tuut?” Lapselle jokainen vanhemman kanssa vietetty hetki on laatuaikaa.  Ei niinkään sen ajan odottaminen. Minulla ei ole laatuaikaa. On vain aikaa, jota annan tai en anna.

 ”Ihan kohta.”- vastaukset kun osaisi jättää minimiin.
 
Pekka Tukeva

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästä!

Anonyymi kirjoitti...

Asiaa. Hyvä teksti.