Elämänpiiri
Olin viime viikonloppuna Lapissa. Minulla oli tilaisuus käväistä Kilpisjärvellä. Olin sillä suunnalla ensimmäistä kertaa elämässäni, joten maisemat tekivät suuren vaikutuksen. Aurinkoisessa säässä ajoimme moottorikelkalla 40 kilometrin matkan tunturiin. Kelkalla menimme siksi, että määränpäänämme olevaan kylään ei ole tietä.
Raittijärvi on on Suomen ainoa kylä, jossa asuu pelkästään saamelaisia. Kerran vuodessa siellä järjestetään saamelaisjumalanpalvelus, joka pidetään ulkona. Alttarina toimivat erään saamelaistalon portaat. Kirkonpenkkeinä toimivat mottorikelkat ja niiden perässä olevat reet, joiden istuimet on päällystetty poronnahoilla.
Minulle etelässä syntyneelle ja kasvaneelle kaikki tämä oli suorastaan eksoottista. Liikeellä oli monenlaista väkeä, lapsista vanhuksiin. Heitä katsellessani tajusin: mikä minulle on aivan uusi ja erityinen kokemus, on osa heidän elämänpiiriään. Tähän he ovat lapsesta asti kasvaneet.
Lapsuudesta asti pohjoisen ihmisen elinpiiriin kuuluu elämä luonnon varassa ja sen ehdoilla. Jos sää on kaunis, tunturissa on ihana ajella mutta sinne on mentävä myös toisenlaisella säällä.
Aurinkoinen tunturimaisema tuntuu lähes taivaalta.
Millainen tämä kasvualusta on lapselle? Minkälaiset elämän eväät nämä vahvat ja juurevat maisemat antavat? Antavatko ne tunteen ja varmuuden Jumalan läsnäolosta ja huolenpidosta?
Olipa kasvuympäristö tai elämänpiiri luonnossa tai kaupungin keskustassa, etelässä tai pohjoisessa, ihmiseksi kasvamiseen tarvitaan toista ihmistä. Lapsi tarvitsee aikuisen läheisyyttä, läsnäoloa ja huomiota. Lapsi tarvitsee myös sitä, että hän saa puhua itselleen tärkeistä asioista omalla äidinkielellään ja liittyä oman sukunsa uskontoon, kulttuuriin ja tapoihin.
Heljä
varhaiskasvatussihteeri Kirkkohallituksessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti