Vappupallo

Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani liittyy vappuun.

Olin vähän alle 3-vuotias, kun sain vapputorilta ihan ikioman heliumpallon. Se ei ollut sellainen foliopallo kuin nämä nykyiset, vaan oikein aito ilmapallo. Se oli punainen isonenäinen hiiri ja olin saanut sen aivan itse valita. Olin onnesta soikeana.

Isä laittoi pallon automme takaluukkuun ajomatkan ajaksi. Olisin halunnut sen tietysti viereeni, mutta minulle perusteltiin, että niin suuri pallo olisi haitannut ajoa. Ei auttanut kuin odottaa tuo tuskaisen pitkä parin kilometrin matka kotiin, jotta saisin esitellä hiiripallon kaikille pihan lapsille.

Lopulta seisoin kotikerrostalomme parkkipaikalla  innokkaana odottamassa jälleennäkemistä. Ilmeisesti pallo ei ollut ihan yhtä tärkeänä vanhempieni mielessä, sillä ronskisti vaan isä riuhtaisi takaluukun auki ja HUPS!...

Sinne lähti pikku-Jonnan pallo, taivaan tuuliin!!

Olin niin pieni, etten vielä tuossa vaiheessa tajunnut tilanteen lopullisuutta. Se alkoi valjeta vasta kun olimme jo juosseet kotiimme kuudenteen kerrokseen ja parvekkeelle katsomaan pientä punaista pistettä taivaanrannassa. Tuona päivänä viimeistään tajusin, kuinka typeriä aikuiset voivatkaan olla. Itkusta ei ollut tulla loppua. En olisi ikinä voinut uskoa, että aika parantaa niinkin syvät pikkutytön haavat ja joskus vielä tuo muisto muuttuisi katkerasta huvittavaksi.

Mitä tästä opimme? Älä ikinä avaa kokonaan ja vauhdilla auton takaluukkua, jossa on heliumpallo sisällä!

Näillä eväillä oikein iloista vappua kaikille!

Jonna

Ps. En malta olla laittamatta kesärenkutusta mukaan, sillä vappuna ollaan jo melkein kesässä. Kuuntele biisi klikkaamalla tästä. :)