Papat

Pappa, ukki, vaari, fafa, mufa, taata, isoisä mitänäitänytonkaan. Rakkaalla ihmisellä on monta nimeä. Meidän lapsillamme on kaksi pappaa, karjalaisii ku ovat ja itse ovat saaneet nimensä valita. Pappa on ollut minullakin ja vaari, joka ehti kuolla ennen syntymääni. Papassa on jotain mukavan lämmintä ja kotoista, vähän vanhaa, harmaata ja kumaraista, vaikkei kumpikaan heistä edes ole sellainen.

Kuva: Mikko Myllys

Jos esikoiseltamme kysyisi juuri nyt, kuka on maailman paras henkilö, hän luultavasti vastaisi pappa. (Kysyin ja kyllä, hän vastasi juuri niin.) Kaksi viikkoa pappaterapiaa tekee pikkutytön autuaaksi. Molempien pappojen kanssa on nukuttu päiväunia ja molempien syliin käperrytty väsyneenä. Toisen kanssa on syötetty koiria ja toisen kanssa tehty taikatemppuja.

Kuva: Mikko Myllys

Papat ovat keskenään erilaisia, mutta kumpikin kovin rakkaita. Heitä ikävöidään, heistä puhutaan ja heidän näkemistään odotetaan enemmän kuin Muumeja. Tavatessa papat saavat olla jatkuvassa touhussa: "Pappa, tuleppa!" "Pappa, leikitäänpä!" "Mitä teet, pappa?". Onneksi papat osaavat arvostaa saamaansa huomiota.

On ihanaa, että lapsillamme on neljä rakastavaa ja huolehtivaa isovanhempaa. Se on suuri lahja. Mutta pappoja ei kukaan näytä voittavan. Kyllä siihen arvoon pääsemistä on syytä juhlistaa kyynärsauvoillakoikkelehtimiskilpailulla.

Kuva: Mikko Myllys