Olin pari kesää sitten poikani kanssa mökillä. Halusin
näyttää hänelle metsässä olevan suuren siirtolohkareen, jonka päällä kiipeilin
lapsena. Poika pääsi vähän avustettuna kiven päälle ja halusi, että otan
kuvan. Sopiva asento löytyi ja kuva tuli.
Siitä alkoi seikkailu. Etsimme kaikki lähialueen isot kivet, joiden päälle
pääsi kiipeämään. Poika vei pitkin metsää ja kallioita. Uusi kivi, poseeraus ja
kuva. Kuvat tarkastettiin ja otettiin uusi, jos ei miellyttänyt. Välillä
syötiin puolukoita.
Joskus tuntuu, että hyvät asiat lasten kanssa löytyvät
sattumalta ja usein lasten keksiminä. Me
luomme mahdollisuuden ja lapsi huolehtii toiminnasta. Jos vain maltamme
kiireiltämme järjestää aikaa, kuunnella ja heittäytyä mukaan.
”Isä millon sä tuut?”
Lapselle jokainen vanhemman kanssa vietetty hetki on laatuaikaa. Ei niinkään sen ajan odottaminen. Minulla ei
ole laatuaikaa. On vain aikaa, jota annan tai en anna.
”Ihan kohta.”- vastaukset kun osaisi jättää minimiin.
Pekka Tukeva
2 kommenttia:
Kiitos tästä!
Asiaa. Hyvä teksti.
Lähetä kommentti