Joskus kuvittelin, että jos minulla joskus on perhe, elomme
on vähän kuin Melukylän lapsista. Siis että lapset iloisina paljain jaloin kirmaavat
puutalon pihalla omenapuiden katveessa ja minä hymyten paistan värikkäässä esiliinassa
lättyjä. Järjestys voi olla vähän vinksin vonksin, mutta kaikilla on turvallista
ja rennonhauskaa ja multa kynsien alla kuvaa juurevuutta ja tekemisen
meininkiä.
Tosielämässä olen hyvin usein, jos en jopa pääsääntöisesti hyvin
kireä. Paistan kyllä joskus lättyjä, mutta pingotan todella usein siisteydestä,
koska ahdistun kaaoksesta ja röykkiöistä. Vältän myös mullan saamista kynsien
alle, koska ihotautilääkäri diagnosoi käsi-ihottumani housewife ekseemaksi.
Sitä voi yrittää parantaa välttämällä kodin märkätöitä (onnistuu tosi helposti
1-vuotiaan kotiäidiltä!) ja käyttämällä hanskoja.
Kaikkihan tietävät, että
elämänhallintaa voi yrittää lisätä tekemällä listoja. Tällä hetkellä minulla on
tekeillä listat mm. kodin siivous- ja remonttikohteista, sitten on tietenkin yleinen to do- lista ja
kauppalista ja nyt ajankohtainen matkallelähtölista. Tässä viimeisessä on lukuisia alalistoja,
mm. hanki apteekista ennen lähtöä-lista. Elämän hallitsemattomuus on
pelottavaa. Kukin käsittelee asiaa omalla tavallaan. Jatkuva rukoukseni siis
on, että Herra antaisi hieman pyhää huolettomuutta meille elämän suorittajille.
Kykyä olla ja elää tässä hetkessä, etteivät ainutlaatuiset kohtaamiset menisi
ohi tiskipöytää jynssätessä.
Olen magnetoinut jääkaapin oveen tämän Johanna
Venhon runon, koska se puhuttelee minua syvästi.
"Äidillä on kaikki kesken: /
tiskit, pyykit, paperityöt, / paksut kirjat, repaleyöt, / ei haittaa, ei
haittaa: / pysähdytään, ollaan tässä. / Käki kukkuu hämärässä / meille vielä
sata vuotta. / Nyt ei hätiköidä suotta."
Johanna
Ps. Hyvää prinsessa Estellen syntymäpäivää! Suloinen tyttö ja onnelliselta näyttävät vanhemmat!
Millaistakohan on kuninkaallisen perheen arki?
