keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Pienet rakentajat me

Perheellämme alkaa tämän vuoden toinen koitos. Selvittyämme pikkuvauvakuukausista edessämme on remontti. Unelmiemme koti on vielä alkuperäisessä seitsemänkymmenluvun kuosissa, mutta loppukesästä sen pitäisi olla vaalea, tilava ja valoisa lapsiperheen asumus. Sitä ennen leka, maalisuti ja vasara heiluvat ahkerasti.



Epäilen, ettei tässä projektissa ole järjen hiventäkään, mutta eteen tulleeseen mahdollisuuteen oli pakko tarttua. Onneksi matka työmaalle on lyhyt. Pari sataa metriä ja olemme uuden kotimme ovella taloyhtiömme toisella laidalla.

Kaksivuotiaalle muuttaminen tarkoittaa omaa huonetta yhdessä veljen kanssa. Kova odotus ehti jo kääntyä hillittömäksi itkuksi tyhjässä, remontoimattomassa huoneessa. Onneksi Tomppa toimii vertaistukena.


On myös tarpeen varmistella (usein!), että kaikki tavaramme tulevat varmasti myös uuteen kotiin. Huonekalu kerrallaan käymme läpi, mitä kaikkea mukaamme lähtee. Voipa olla, että muutto ei olekaan paras ajankohta vanhoista ja ylimääräisistä leluista eroon pääsemiseen, toisin kuin ehdin jo odottaa.

Monenlaista on varmasti edessä, ennenkuin pääsemme kantamaan tavaroitamme sisään uudesta ovesta. Ajan, hermojen ja rahojen yhteensovittaminen voi olla projektin hankalin tehtävä. 

Suunnittelu on tuonut tiiviiseen kotiäitivaiheeseen myös ihanaa vaihtelua. Virkistäviä päiväunia voi nähdä vaikka seinämaaleista, kaappien sisustusratkaisuista tai asunnon pohjapiirrustuksesta. Kaksivuotiaan kanssa ihailemme myös yhdessä kaikenlaisia värejä.


Edessä on siis ikimuistoinen kesä - jos väsymykseltämme tulemme muistamaan siitä yhtään mitään. 


Kesän laulu: Pienet rakentajat me

Kesän kirja: Tompan uusi koti

Kesän lelu: Värikartta ja vasara

Ei kommentteja: