Tänään on takana tasan neljä kuukautta vauvan kanssa. Asiat alkavat pikkuhiljaa luonnistua sekä vanhemmilta että vauvalta. Pienelle alkaa muodostua jonkinmoisia rutiineja. Totutut kuviot menevät varmasti vielä moneen kertaan uusiksi, mutta ainakin hetken aikaa kaikkia osapuolia helpottaa, kun edes vähän tietää, mitä seuraavaksi on tulossa.
Ihan kaikkia käytäntöjä ei kyllä väsyneenä tule loppuun asti mietittyä. Illan hyssyttelymusana toiminut Bob Marley tuntuu piinaavalta jo parin viikon toiston jälkeen. Onneksi sitä ei tarvitse enää kuunnella kovin montaa biisiä. Poika nukahtaa yleensä suosiolla jo ensimmäisen aikana. Muutenkin olisi varmasti syytä alkaa pohtia tarkemmin, millaisia käytäntöjä ja rutiineja haluaa oikeasti pidemmällä tähtäimellä luoda.
Vauvan kanssa liikkuminen alkaa myös olla helpompaa. Hän istuu jo tottuneesti auton turvaistuimessa ja vaunuissa nukutaan makeat päiväunet. Poika alkaa olla myös kokenut junailija. Tänään selvisimme tunnin junamatkasta mainiosti, vaikka väsymys alkoikin jo vähän painaa. Parhaat viihdykkeet tällä matkalla olivat rapiseva sipsipussi ja kännykkävideot hänestä itsestään. Mukaan otettu virikkeellinen lelu sen sijaan jaksoi kiinnostaa noin kaksi minuuttia. Myös vieressä istuvat teinipojat kiinnostivat kovasti, mutta poikien imago ei selkeästi kestänyt vauvalle lepertelyä. Pieni tuntui vähän ihmettelevän moista kiinnostuksen puutetta. Se ei kuitenkaan estänyt häntä tuijottelemasta ja jokeltelemasta heille. Usein vauva saakin kyllä liikkuessaan paljon mukavaa huomiota osakseen. On ollut kiva huomata, että vieraatkin ihmiset hymyilevät ja tulevat yllättävän usein rupattelemaan ja katsomaan vauvaa. Pieni tuo hampaattomalla virneellään iloa vanhempiensa lisäksi monen muunkin päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti