Legot, junaradat, oktonautit ja muut kestosuosikkilelut on taas kerran puhkileikitty.
Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa saarnasi jotakuinkin tähän tapaan:
"Saatana yhdistetään usein johonkin houkuttavaan ja lumoavaan ja pahaa pidetään kiinnostavana.
Hyvä mielletään tylsäksi. Tämä on suuri harhakäsitys. Pahassa ei ole mitään mielenkiintoista.
On maailman yksinkertaisin asia vahingoittaa, haitata, turmella, vähätellä, mitätöidä tai
turhentaa toinen ihminen tai hänen aikaansaannoksensa. Tuhoaminen on helppoa mutta täysin epäkiinnostavaa. Siihen pystyy jokainen. Paljon vaikeampaa on edistää, parantaa, rakentaa, voimaannuttaa ja saada toinen kukoistamaan. Siihen tarvitaan älyä ja kekseliäisyyttä, yhteistyötä ja pitkäjänteisyyttä. Siihen tarvitaan nöyryyttä, hiljentymistä, anteeksisaamista, muiden hyväksyntää ja tukea, mutta ennen muuta Jumalan armoa ja siunausta." (tallenne löytyy täältä, n. kohdasta 46 min)
Mahtava kiteytys.
Sitä tuumiessa tulivat mieleen myös ne monet viimepäivien aikana tahallaan tai tahattomasti rikotut junaradat, legolinnat, tornit, majat ja mielikuvitusleikit.
Lasten maailmassa toisen leikin rikkominen ei tosiaan vaadi paljon. Raunioita saa aikaan pienikin vauva (vaikkakin ehkä tahattomasti).
Hyvään leikkiin ja yhdessäoloon tarvitaan aktiivista kasvattamista. Vanhemmalta vaaditaan sitkeyttä asettaa rajoja, jaksamista uudestaan ja uudestaan käydä läpi samaa asiaa, paloitella lapsen tunteita käsiteltävään muotoon, auttaa lasta sanoittamaan asioita, kykyä ohjata kohti oikeaa, toistaa toistaa ja toistaa sekä samalla osoittaa rakkautta ja hyväksyntää.
Ja koska täydellistä suoritusta ei vanhemmuudessa ole, tarvitaan "nöyryyttä, hiljentymistä, anteeksiantamista, muiden hyväksyntää ja tukea, mutta ennen muuta Jumalan armoa ja siunausta".
TMKJEU*#5: "Jos avaimet ovat hukassa, älä tyhjennä roskiksia, ennen kuin ne ovat lyötyneet."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti