Tartu hetkeen - siis hyvää juhannusta!

Monenlaisia ovat olleet viime vuosien juhannukset. On vietetty suvun kesken mittumaaria villapaidoissa hytisten ja jonain toisena vuonna kuumuutta ja raskauden turvottamia nilkkoja päivitellen. Mukaan on mahtunut mökkijuhannuksia ja töissä vietettyjä juhlapäiviä. Erään kerran sain osallistua juhannustansseihin karjalaiseen tapaan. Pari vuotta sitten töissä järjestettyyn juhannusjuhlaan puin ylleni niin pienen kansallispuvun, etten voinut istua koko illan aikana. Yhtenä juhannuksena olin Berliinissä, toisin kuin matkatavarani. Onneksi lentoyhtiö antoi t-paidan ja hammasharjan seuraavan vuorokauden tueksi.

Yhteistä kuitenkin kaikille kotimaassa vietetyille juhannuksille on ollut saunominen. Vaikka muuten olosuhteet ja paikat ovat vaihtuneet, niin saunottu kumminkin on. Saunomiseen liittyy jotain luovuttamatonta ja perinteenä merkittävää. Mielikuvissa suomalaiseen juhannukseen kuuluu vihreä luonto, vihdat, koivut, sauna, valoisuus, toiveikkuus, hiljaisuus ja rauha. Todellisuus ei aina kuitenkaan vastaa mielikuvia, siitä Henna Äm jo eilen kirjoittikin. Lapsiperheen juhla ei useinkaan niin hirmuisesti poikkea arjesta, koska vaipat on vaihdettava, puurot on keitettävä ja kaatuneet maitolasit siivottava. Perheessämme ajankohtainen, meidän vanhempien hermoja raastava harrastus, eli portaiden edestakaisin ravaaminen jatkui myös juhannussaunassa. Silti ajattelen, että sillä on merkityksensä, että tietyt perinteet jatkuvat.

Mielessäni olen jostain syystä hyräillyt vanhaa ja surumielistäkin kansakoululaulua. Aavistan etäisesti, miten joskus tulen haikeana muistamaan tätä ainutlaatuista juhannusta, kun tyttäreni vielä mahtuu pieneen pesuvatiin läiskyttämään ja kiljumaan riemusta.


Lapsoset ketterät kotihaasta
koivusta oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä.
saunahan vihdat laittaa.

:,:Lauteilla saunan kotoisen taas
illalla kylpy maittaa:,

Pehmyt on lapsista aina vihta,
äiti jos on vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan,
toisin on vierahassa.

:,:Jospahan säilyis äidin lapset
kylmältä maailmassa:,:

 Levollista ja mukavaa juhannusta!

Johanna

Juhannus on meillä herttainen

… kirkas taivas on sininen. Pirtti on jo pesty puhtoinen, pihamaakin laastu on!”

Näin laulettiin vanhassa suomalaisessa kansanlaulussa. Poikkeuksena kansanlaulujemme tavallisesta sävystä, laulu on duurissa. Suurta juhlaa odotetaan iloisena. Valmistelut on tehty. Suomen suvi näyttäytyy kauneimmillaan.

Juhannus on hieno, iloinen ja rento juhla. Tarkoitus on levätä, iloita yhdessä, nauttia lyhyen kesämme kohokohdasta. Tähänkin pyhään kohdistuu runsaasti odotusta ja toiveita. Monelle se kuitenkin on vaikea hetki. Valon juhlassa onkin läsnä surua ja ikävää.

Kenties rakkaimpamme eivät ole kanssamme. Lapsi viettääkin juhannusta sen toisen vanhemman luona.  Juhlaan kuuluvat lasten riemukkaat karkelot eivät olekaan osanani tänään. Kenties ihmissuhde on juuri päättynyt? Rakkauden suviyönä viereltä puuttuu se toinen. Ehkä omat voimani eivät riitä iloon yhtymiseen. Väkisin juhliminen tuntuu teennäiseltä, toisten seuraan liittyminen on mahdotonta? Ehkä ei ole ketään, jonka kanssa tämän päivän jakaisin.

Oletko huomannut, että suuriin juhliin liittyy myös paljon odottamattomia tilanteita ja sitä myötä suuria tunteita? Nuoripari kertoo yhteisen pöydän ääreen kokoontuneelle suvulle vauvauutisen. Ehkä joku saapuukin odottamatta yksin, ja toiset pohtivat, miten kysyä, mitä on tapahtunut.

Tämän blogin alaotsikko on ”Ei arkea ilman pyhää!” Vietätpä siis tätä juhannusta yksin, porukalla, arjen työssä tai pyhään hiljentyen, me Perheen arjessa -bloggaajat toivotamme sinulle siunattua juhannusta! Anna tilaa pyhälle tässä päivässä. Millä tavalla se onkaan sinulle tänään totta.

Henna Äm

Juhannus on meillä herttainen,
Kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty puhtoinen.
Pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
Kesän juhlasta pihlaat kuiskii,
Metsiköstä kielot kannettiin,
Sinikukat huoneisiin.

Arkityönsä väki lopettaa,
Kaikki iltaa jo odottaa.
Kalliolle kokko kohoaa,
kunhan yö nyt ennättää.

Sielläpä silloin laulut ne soivat,
Suuret, pienet karkeloivat.
Räiskytellen kokko palavi,
Kesäyöhön sammuvi.

Lomatunnelmissa

Lomatunnelmissa


Vuoden alusta Kasvatuksen ja perheasioiden yksikön työntekijät ovat kerran viikossa kirjoittaneet vuorollaan blogia. Tämä on meidän osaltamme viimeinen blogi ennen lomaa. Aloitamme loman juhannukselta ja juttelimme lapsuuden juhannusmuistoista.

Raijan lapsuuden juhannukseen kuului aina yöpyminen teltassa. Siellä yritettiin valvoa niin pitkään kuin vain mahdollista. Yhtenä juhannuksena satoi vettä ja teltta jouduttiin pystyttämään katoksen alle, jotta siellä voisi yöpyä. Huono keli veti mielen vähän matalaksi. Ystävättäremme äiti tiesi kuitenkin keinon melipahan poistamiseksi - hän leipoi meille ikioman mansikkakakun, jonka saimme viedä telttaan ja nauttia yöttömän yön kuluessa. Joka juhannuksena muistelen lämmöllä lapsuuden juhannuksia ja erityisesti tuota mansikkakakkua. Harvoin on kakku maistunut niin makoisalta!

Heljä on viettänyt lähes kaikki elämänsä juhannukset perheen mökillä. Lapsuuden juhannuksiin kuului aina juhannussauna ja saunavihta. Saunavihtaa ei käytetty tavallisina päivinä, koska äidin mielestä se sotki saunan, mutta juhannuksena oli poikkeus. Usein talviturkki heitettiin juhannussaunan myötä. Luovuttamattomana juhannussyömisenä oli aina muurinpohjaletut, joita paistettiin pitkin iltaa ja syötiin hillon kanssa limsaa juoden.

Yhteisenä muistonamme on limsakori, joka ostettiin kellariin aina juhannukseksi. Koriin saatiin itse valita ne limsat, jotka olivat omia suosikkeja.

Aikuisuuden myötä juhannus on saanut uusia merkityksiä ja myös uusia tapoja. Kuitenkin lapsuuden juhannusmuistot säilyvät mielissä kirkkaina ja rakkaina. Nykyisin juhannus merkitsee usein myös loman alkua ja erilaisen vapauden koittamista.



Oikein ihanaa juhannusta ja kesää kaikille lukijoille!

t. Heljä ja Raija

Pienet rakentajat me

Perheellämme alkaa tämän vuoden toinen koitos. Selvittyämme pikkuvauvakuukausista edessämme on remontti. Unelmiemme koti on vielä alkuperäisessä seitsemänkymmenluvun kuosissa, mutta loppukesästä sen pitäisi olla vaalea, tilava ja valoisa lapsiperheen asumus. Sitä ennen leka, maalisuti ja vasara heiluvat ahkerasti.

Epäilen, ettei tässä projektissa ole järjen hiventäkään, mutta eteen tulleeseen mahdollisuuteen oli pakko tarttua. Onneksi matka työmaalle on lyhyt. Pari sataa metriä ja olemme uuden kotimme ovella taloyhtiömme toisella laidalla.

Kaksivuotiaalle muuttaminen tarkoittaa omaa huonetta yhdessä veljen kanssa. Kova odotus ehti jo kääntyä hillittömäksi itkuksi tyhjässä, remontoimattomassa huoneessa. Onneksi Tomppa toimii vertaistukena.

On myös tarpeen varmistella (usein!), että kaikki tavaramme tulevat varmasti myös uuteen kotiin. Huonekalu kerrallaan käymme läpi, mitä kaikkea mukaamme lähtee. Voipa olla, että muutto ei olekaan paras ajankohta vanhoista ja ylimääräisistä leluista eroon pääsemiseen, toisin kuin ehdin jo odottaa.

Monenlaista on varmasti edessä, ennenkuin pääsemme kantamaan tavaroitamme sisään uudesta ovesta. Ajan, hermojen ja rahojen yhteensovittaminen voi olla projektin hankalin tehtävä. 

Suunnittelu on tuonut tiiviiseen kotiäitivaiheeseen myös ihanaa vaihtelua. Virkistäviä päiväunia voi nähdä vaikka seinämaaleista, kaappien sisustusratkaisuista tai asunnon pohjapiirrustuksesta. Kaksivuotiaan kanssa ihailemme myös yhdessä kaikenlaisia värejä.

Edessä on siis ikimuistoinen kesä - jos väsymykseltämme tulemme muistamaan siitä yhtään mitään. 

Kesän laulu: Pienet rakentajat me

Kesän kirja: Tompan uusi koti

Kesän lelu: Värikartta ja vasara

Kysymysviikko: lastenohjaajaksi?

Sain Antilta kysymyksen: Kenelle suosittelisit lastenohjaajan työtä ammatiksi ja miksi?

Suosittelen lastenohjaajan ammattia MONENLAISILLE. Voisin teoriassa jättää vastauksen tähän, mutta avataanpa hieman.

Ennen sitä:

Yhden kriteerin kuitenkin olisi minusta täytyttävä. Lastenohjaajaksi haluavan ihmisen on oikeasti haluttava tehdä työtä lastenparissa. Lapsilla on minusta oikeus saada olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti haluavat olla heidän kanssaan ja kuunnella heitä.

Lastenohjaajana voi olla hyvin monenlaiset ihmiset. Voi olla mies taikka nainen, nuori tai vanhempi. Työssä tarvitaan monenlaisia taitoja omaavia ihmisiä sekä monenlaisia persoonia. Toinen on vahva musiikissa ja toinen osaa leikin jos toisenkin. Yksi taasen osaa tehdä monenlaista käsillään ja toinen opastaa näkemään luonnon ihmeitä. Yksi taasen hallitsee teatterinsalat ja toinen taasen tanssin. Joku taasen hallitsee parhaiten kuuntelemisen tai hulluttelun taidon. Ja jos et vielä osaa, opit kyllä varmasti :)

Tärkeintä on kuitenkin se, että välittää lapsista ja perheistä oikeasti.

Oikeastaan...

Yksi ominaisuus helpottaa huomattavasti asiaa.

Heittäytymisen taito on kullanarvoinen työväline tässä työssä. Kuten alla olevasta kuvasta voi nähdä mihin saattaa joutua kun tälle alalle heittäytyy. Kuka arvaakaan mikä laulu voisi olla kyseessä? Voin kertoa, että minulla oli tuolloin vanhat ohuet nahkamonet jalassa. Ette arvaa miten jäässä ja litimärkä olin jaloista kun tuosta umpilumesta selvisin :D

Näihin kuviin onkin hyvä päättää tämä kysymysviikko :)

- Jani -

Kysymysviikko: Mies hoitovapaalle, puolesta ja vastaan

Henna kysyi: Mitä sanoisit miehelle, joka harkitsee hoitovapaalle jäämistä? Mihin on syytä varautua? Mikä on parasta? Mikä vaativinta? 

Taannoin kirjoittelin joitain tuntoja hoitovapaalle jäämisestä, jossa totesin hoitovapaalla olevan miehen edelleen olevan jonkinlainen kummajainen tai vähintään jollain tavalla erityisasemassa. Mutta mitä sanoa miehelle, joka harkitsee hoitovapaalle jäämistä?

Nyt aion kirjoittaa kuin mies miehelle, joten naiset, olkaa hyvät ja lopettakaa lukeminen tähän ;)

---- Mies miehelle teksti alkaa  ---- Lyhyesti ja ytimekkäästi: TEE SE! Se on mahdollisuus, jota et jälkeenpäin saa takaisin. Anna mennä. ---- Mies miehelle teksti päättyy tähän, naiset saavat jatkaa lukemista tästä eteenpäin, miehille asia tulikin jo selväksi ----

Yleisimmät epävarmuustekijät hoitovapaalle jäämiseen liittyvät...

1. taloudellisiin edellytyksiin
   
   Mies, jos tienaat enemmän kuin puolisosi, muista että progressiivinen verotus tasaa tuloja eivätkä nettotulot laske niin dramaattisesti. Miettikää myös, voisiko vähemmälläkin pärjätä.
   
   Päiväkotimaksut ovat etenkin useampilapsisissa perheissä jo sen verran suuret, että hoitovapaalle jääminen on itse asiassa ihan edullinen ratkaisu.
   
    


2. sosiaalisiin suhteisiin
   
   Äideillä on usein joku kaveri jollain perhevapaalla, jolloin ennestään tuttua seuraa ja vertaistukea on helppo etsiä. Suosittelen miehille hakeutumista avoimiin perhekerhoihin, joista yleensä löytyy seuraa ja valmiiksikeitettyä kahvia. Et ehkä pääse heti sisään sosiaaliseen maailmaan, mutta toisella tai kolmannella kerralla olet jo vakiokalustoa.



3. osaamiseen ja selviämiseen
   
   Hoitovapaalla joudut opettelemaan tiettyjä arjen pyörittämiseen liittyviä asioita, kuten kuinka saada lapsi nukahtamaan päiväunille tai kuinka käydä lapsen(/lasten) kanssa yhtä aikaa vessassa.
   
   Lapsi muodostaa syvemmän kiintymyssuhteen hyvin nopeasi kotonaolevaan vanhempaan ja moni asia lasten kanssa menee sen synnyttyä jouhevammin kuin työssäkäyvänä vanhempana. Sukupuoli ei tee eroa siihen, kuinka hyvin pesee pyykkiä, laittaa ruokaa tai letittää lapsen tukkaa (tiukoin paikka itselläni).
   
   Jos et osaa jotain taitoa, opit kyllä ja voit tulla jossain jopa puolisoasi paremmaksi ;)

  

Mitä tästä kaikesta sitten oikein saa?

1. Opit tuntemaan lapsesi ja lapsesi sinut
   
   Kotona olevan vanhemman suurin aarre on siinä, että saa olla se, joka näkee ja kokee asiat, eikä vain se, joka kuulee kaikesta jälkikäteen.
   
   Lukemattomat vanhat herrat ovat kertoneet minulle, miten he katuvat jälkikäteen, ettei heillä ole ollut riittävästi aikaa omille lapsilleen. Joidenkin kohdalla lopputulos on ollut se, että suhde omiin lapsiin on jäänyt aikuisiälläkin etäiseksi.




2. Näkökulmaa
   
   Hoitovapaalla näet maailman, johon et muuten pääsisi kurkistamaan. Parhaimmillaan niin huolet ja murheet kuten ilot ja onnenaiheetkin jaetaan hiekkalaatikkoyhteisön kesken. Sukella mukaan!
   Se paitsi avartaa omaa maailmankuvaa, myös tarjoaa helpotusta arjessa jaksamiseen.
   Olen huomannut, että puolison kanssa on helpompi löytää arkisista asioista yhteisymmärrys, kun puolin ja tosin tiedetään, mitä kotona oleminen oikein on.




3. Stressittömyyttä
   
   Kotona olemiseen ei liity työelämän stressaavuutta. Stressittömyys ei toki tarkoita peukaloiden pyörittelyä. Kotona oleminen ainakin näin kolmen lapsen kanssa on varmasti työläämpää kuin toimistotöissä käyminen - mutta suhteellisen  stressivapaata!

Mikä on vaativinta?

Kotona olemisen vaativin puoli löytyy omien korvien välistä. Riittämättömyyden tunteen kanssa on tultava toimeen ja oma vajaavaisuus on vain hyväksyttävä. Asiat eivät usein mene suunnitellusti, vaan arjessa tapahtuu paljon kaikkea yllättävää. Senkin kanssa pitää opetella elämään.


Janilta kysyisin, kenelle suosittelisit lastenohjaajan työtä ammatiksi ja miksi?

TMKJEU*#20: "Joskus juomapullot 'hyökkäävät'."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko

Kysymysviikko: Miten valmistautua lapsen syntymään?

Johanna kysyi minulta: Jos saisit nyt antaa takautuvasti itsellesi kolme ohjetta/neuvoa/vinkkiä ennen lapsen syntymää, niin mitkä ne olisi?

Johanna kirjoitti itse eilen elämän mullistumisesta lapsen myötä ja itsellä on ollut tosi samanlaisia tuntoja. Monenlaisia pieniä vinkkejä ja käytännön neuvoja osaisin itselleni näin jälkikäteen antaa, mutta en usko, että mikään ohje auttaisi valmistautumaan lapsen myötä tulevaan elämänmuutokseen. 

Itsestä on tuntunut oikein hyvältä ystävän neuvo mennä rohkeasti vaistojen varassa vauvan kanssa. Vauvan hoitoon kun on totta tosiaan tarjolla niin monenlaista neuvoa ja innokasta neuvojaa, että voi olla vaikeaa tuoreena vanhempana luottaa itseensä ja omaan osaamiseensa. Äiti ja isä tuntevat kuitenkin oman lapsensa ja ovat parhaita tulkitsemaan lapsen olotiloja.

Tässä lisäksi kolme vinkkiä, jotka voivat ehkä olla hyödyksi vauva-arkeen valmistautumisessa:

1. Vauvaa odotellessa suosittelen panostamaan omiin mielipuuhiin ja rentoutumiseen. Niistä joutuu toden teolla tinkimään vauva-arjessa! Itselle se tarkoitti muun muassa lempikahviloissa notkumista, ystävien tapaamista, mammajoogaa ja vesijuoksua. Lasta varten riittää vain välttämättömimmät valmistelut ja varusteet. Meillä esim. vaunut taisivat tulla käyttöön eka kerran noin kuukauden iässä ja lastenhuonetta on toistaiseksi käytetty vain vaipanvaihtoon ja vaatteiden säilytykseen. Vauvat ovat erilaisia ja tarvittavat elämää helpottavat varusteet voivat siksi myös olla aika erilaisia. 
2. Ensimmäiset pari-kolme kuukautta kannattaa ottaa tosi iisisti. On hyvä antaa vauvalle aikaa heräillä ja tutustua rauhassa tähän maailmaan ja vanhempiinsa. Jälkikäteen ajatellen alun olisi voinut ottaa vieläkin rauhallisemmin. Liikkuminen vauvan kanssa oli alkuvaiheessa monesti aika stressaavaa ja turhan rasittavaa. Toki joskus äidin mielenterveyden kannalta välttämätöntä.
3. Raskauden loppuvaiheessa saattaa tuntua, että ei tästä voi ikinä palautua ennalleen. Synnytyksen jälkeen saattaa kuitenkin mahtua jo yllättävänkin pian normivaatteisiin, joten niitä ei välttämättä kannata ihan kaikkia pakata varaston perukoille ;) Samoin lienee hyvä suhtautua myös muihin omiin asioihin.

Lomaterveisin Guildfordista, Henna Aa & co

 

Antilta haluan kysyä, että mitä sanoisit miehelle, joka harkitsee hoitovapaalle jäämistä? Mihin on syytä varautua? Mikä on parasta? Mikä vaativinta?