tiistai 26. helmikuuta 2013

Lomalla salien hämärissä. Mitä, mediakasvatustakin?

 
Syys... eikun, siis kun talviloma takana. Ei hiihtoloma vaan talviloma. Tuo termi sopii minulle paremmin, siis mikäli meriittinä hiihtolomalla olisi hiihtäminen, luisteleminen tai jonkin muun talviliikuntalajin harrastaminen. Kuulun siihen harvaan porukkaan, jotka eivät edes omista suksia tahi luistimia. En kuitenkaan unohtanut säännöllistä liikuntaa lomastani. Kävelin, juoksin, lihaskuntoilin jne. hyvinkin säännöllisesti ja ahkerasti.

Yksi nautinto kuitenkin kulki käsikädessä liikunnan kanssa. Se oli elokuvateattereiden salien ihanaan hämärään istahtaminen siihen aikaan kun normaalisti olisi töissä. Olihan viikon päätteeksi vielä luvassa elokuvallinen huipentuma, Oscar-gaala. Jokin kumma mielihalun oikku pisti minut sitten valvomaan yön ja katsomaan kuinka Oscar-palkintoja jaettiin erilaisista ansioista, näyttelemisestä, kuvauksesta, säveltämisestä, lavastamisesta, puvuista, hiuksista ja meikeistä, erikoisefekteistä ja niin päin pois.

Nyt haluan kumartaa sinulle ja esittää nöyrimmät pahoitteluni. Miksikö? No siksi koska gaalan ansiosta olen nauttinut vain noin yhden tunnin yöunet ja tunnetusti moinen saattaa hieman hidastaa virhelyöntien huomaamista.

Elokuvat,

siinäpä on monien perheiden yhteinen "harrastus". Itse ainakin muistan kuinka kotona piirretyt olivat viikonlopun odotetuimpia juttuja ja miten odotettua oli kun jokin tunnettu piirretty tai lastenelokuva viimeinkin tuli telkkarista. En nyt mene sanomaan, että mitä enemmän piirrettyjä ja lastenelokuvia sen parempi. Pyh, sanon minä. Kohtuuden rajoissa ja silloin kun elokuvamateriaali sopii omalle lapselle, niin antaa palaa. Yksivuotiaalle tai kaksi vuotiaalle parasta elokuvaa kuitenkin vielä on leikit ja aikuisen sekä lapsen välinen vuorovaikutus.

Elokuvien ja kirjojen (satujen, kuvakirjojen jne.) ero kannattaa pitää mielessä. Satujen ja tarinoiden maailman, ihminen, nuori tai vanha, kuvittaa ja elävöittää mielikuvituksella ja sitä myöten uppoutuu siihen siltä elämänpohjalta mikä hänellä on. Kysy joskus huviksesi millaiseksi esim. puolisosi, kaverisi, tuttavasi jne. on kuvitellut jonkin tutun sadun / tarinan maisemat tai hahmot. Pointti on siinä, että ihminen säätelee kirjallisuudesta, myös kuulluista tarinoista, tulevat jutut itselleen sopiviksi. Elokuvissa taasen katsotaan toisten näkemys jostakin. Tällöin katsoja ei pääse niinkään helposti vaikuttamaan sisältöön ja siihen kuinka se audio-visuaalisesti häneen vaikuttaa. Silmät voi tietenkin aina laittaa kiinni taikka tukkia korvat. Tärkeää onkin, että silloin kun katsotaan elokuvaa ensimmäistä kertaa, tehdä se lapsen kanssa yhdessä. Tällöin lapsi voi kysellä nauttia elokuvasta turvallisesti. Koskaan ei tiedä mikä asia saattaa jotain lasta häiritä. Seitsemäntoistavuotias voi kyllä mennä kavereidenkin kanssa tai yksin elokuvaan ;) Suosittelen kuitenkin sellaisia joita itse kestää. Ei kauhua herkille, tiedättehän.

Nykyään puhutaan paljon mediakasvatuksesta. Kerhoikäisten kanssa mediakasvatusta? No se on kyllä kieltämättä aika haastava asia. Suurta sen ei tarvitse olla ja leikin kautta sen pitäisi mennä. Leikki on kuitenkin lasten työtä, toisaalta media ympäröi kaikkialta. Kyllä, elokuvat ja piirretytkin luetaan joukkoon. Olemme kerholaisten kanssa tehneet joitakin kertoja ns. meidän kerho projektin. Käytännössä se on ihan vain valokuvausta. Ensin käymme läpi kuinka kameraa käytetään ja kuinka toiselta kysytään lupa, mikäli haluaa kuvata häntä. Sen jälkeen jokainen saa vuorollaan kuvata haluamiaan asioita kerhossa. Tämän jälkeen niistä tehdään kollaasi, jonka kerholaiset saavat muistoksi kerhosta. Nyt saatat ajattella, että voi apua, pitääkin nostaa kamera äkkiä turvaan tai sitten ei. Älä kuitenkaan huoli, teroitettiin tietenkin, että kameraa pitää käsitellä oikein ja varovasti. Pitää myös kysyä lupa vanhemmilta mikäli haluaa kokeilla kameraa. Kokeilkaa muuten kotona isompien lasten, 4 vuotiaasta ylöspäin, kanssa kuvaamista. Itse käytin tukevaa pokkaria mikä ei pienestä suutu.

Olisin laittanut teille muutamia kuvia projektista, mutta en jostain syystä löytänyt kuvia enää. Ainoastaan ne kollaasit, mutta niitä en voi laittaa tänne nähtäväksi. Tunnistettavia kuvia kerholaisista katsokaas. Käyttäkäämme siis sitä paljon puhuttua mielikuvistusta :D

Ensi kerralla kun tänne kirjoittelen niin onkin kalenterivirallisesti kevät alkanut *tuuletusta tuuletusta*

Aurinkoa kevään odotukseesi. Mikäli nyt odotat kevättä, eivät kaikki niin paljon keväästä pidä kuin minä, mutta siitä huolimatta.

- Jani -

Ei kommentteja: