keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Tavarataivas

Talossamme asuu kivikautinen heimo. Niin voisi päätellä siitä tavaran määrästä, joka on neliöihimme asettunut. Olemme selvästi jotain muinaista keräilijäkansaa.

Säännöllisesti hermostun ympäri asuntoa lojuvista tavaroista. Ne tuntuvat lisääntyvän aivan itsestään, mutta eivät todellakaan osaa poistua kodistamme omin avuin. Tällä hetkellä jokainen mahdollinen taso on kuorrutettu erilaisilla päällysteillä: kirjoilla, lehdillä, peleillä, laskuilla, elektroniikalla ja vaatteilla, ainakin.

Järjestysasiantuntijat neuvovat, että jokaisella tavaralla tulisi olla oma paikkansa, johon se käytön jälkeen palautetaan. Meillä säilytystilaa on vain liian vähän. Tai tavaraa liikaa. Kaikelle ei yksinkertaisesti ole omaa paikkaansa. Ja vaikka olisikin, se palautuspuoli ontuu pahasti. Tässä elämäntilanteessa ei myöskään ole aikaa perusteelliseen inventaarioon, jota kotimme selvästi kaipaisi. Ei edes pienimuotoiseen sellaiseen. Hyvä, kun saa kalsarit ja lautaset pestyä.

Lasten tavarat ovat viimeaikoina olleet perheessämme erityisen runsaasti sikiävä laji. Viimeviikkoisten syntymäpäiväjuhlien jälkeen olohuoneessamme on pyörinyt taas uusia leluja, joista yhden olen jo onnistunut astumaan rikki. Kestävissä ja monikäyttöisissä lahjoissa ei sinällään ole mitään vikaa. Niitäkin voi kuitenkin olla yksinkertaisesti liikaa.

Lahjoihin liittyy minulla myös toinen ongelma. Vaikka lapsi selvästi nautti lahjottavana olosta, en halua että tavaroista tulee rakkauden ja välittämisen mitta. Tai että tavarat liittyvät välittämiseen millään tavalla. Haluan, että lapsi oppii odottamaan juhlapäiviltä tavaroiden sijaan yhteisestä aikaa, vanhempien syliä ja mukavaa tekemistä. Kuten syntymäpäiväkakun leipomista yhdessä isän kanssa, niin kuin tyttäreni teki.

Tavaraa meillä on kuitenkin edelleenkin liikaa. Me ratkaisimme lopulta ongelman ostamalla isomman asunnon. Hieman kallis ratkaisu, myönnän. Se kuitenkin tuo muassaan sekä enemmän kaappitilaa että mahdollisuuden kaiken kertyneen tavaran läpikäymiseen. Ellei käy niin kuin viime muutossa, jossa aika ja voimat loppuivat ja vanhan asunnon ison ullakkokomeron sisältö kannettiin suoraan yli puolta pienempään varastoomme. Muuta sinne ei ole näiden vuosien aikana mahtunutkaan.

Kaikin puolin kestävin ratkaisu ongelmaan olisi oppia rajoittamaan tavaran hankkimistani. Todella tarpeellista kun lopulta on aika vähän. Ja suurin osa siitä hengittää ja liikkuu.

Ei kommentteja: