perjantai 8. helmikuuta 2013

Iltarukouksen pitää mennä oikein


-- Luet sitten kokonaan, ilmoittaa tytär, kun ryhdymme lukemaan iltarukousta. Tällaisina iltoina, kun hän on oikein väsynyt, koetan oikoa mutkia ja lyhentää rukousta. Silloin neiti toteaa, ettei mennyt oikein. Jokaista rukoukseen kuuluvaa pitää muistaa.

Iltarukouksemme on ehkä vähemmän käytetty ”Jeesus mua suojele, heikkoa pientä lasta. Voimallasi varjele, hukkaan joutumasta”. Olen myöhemmin miettinyt, miksi aloin lukea juuri tämän iltarukouksen lapseni kanssa kun hän oli aivan vauva. Oma lapsuuteni rukous alkoi ”Tule Jeesus lapses luo”. Miksi en jatkanut sitä perinnettä lapseni kanssa? Yksi selitys voi olla, että oma olo tuoreena äitinä oli heikko ja taisin olla jollain tavalla hukassakin. Tyttärelleni huokaisema iltarukous oli samalla oma lohtuni.

Kun aloin odottaa tytärtäni, työskentelin tiiviisti rukouksen parissa. Tuolloin moni kertoi minulle lapsuutensa iltarukouksen merkityksestä. Minulle oli itsestään selvää, että rukoilen lapseni vuoteen vierellä nukkumaan käydessä. Tyttäreni isä ei iltarukousta rukoile, mutta heillä on omat nukkumaanmenorituaalinsa, runomuotoinen hellittelysanojen ketju. Sekin tulee lausua täsmälleen oikein.

Iltarukouksen lopussa rukoilemme kaikkien läheistemme puolesta. Siitä onkin kertynyt jo pitkä ketju. Pikkuserkkujakin luetellaan rukouksessa kaksitoista. Päiväkotikavereista ei saa unohtaa heitäkään, jotka ovat jo vuosia sitten muuttaneet pois. Vaikka lapsi olisi kuinka väsynyt, en voi ohittaa hänen sydämessään tärkeällä sijalla olevia rakkaita. Viime syksynä iltarukouksessa muistettavien pitkään listaan liitettiin tyttären toivomuksesta muuan laulajapoika. Että siunausta Robinillekin, toivoo lapseni koko sydämestään.
 
Henna Äm

Ei kommentteja: