tag:blogger.com,1999:blog-6941016103106480349.post4842295855001984354..comments2014-04-14T11:09:37.399+03:00Comments on Perheen arjessa: Lomalta lepoon - havaintoja rentoutumisen vaikeudesta varsinaisina loma-aikoinaAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/05103803931259874157noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-6941016103106480349.post-71184333746750350392013-02-28T10:22:19.588+02:002013-02-28T10:22:19.588+02:00Moi Riina, ja kiitos kommentista!
Olen samaa mielt...Moi Riina, ja kiitos kommentista!<br />Olen samaa mieltä, että olisi kummallista, jos lomilla ei keskityttäisi lapsiin - tai paremminkin perheen yhteiseen aikaan. Ei lapsista sinänsä tarvita lomaa - mutta ilman kahdenkeskistä aikaa, vanhempien parisuhde karahtaa liian helposti. <br />Ajattelen, että on suurimmissa ongelmissa ollaan silloin kun odotuksista ja toiveista ei puhuta. Silloin tulee suurimmat pettymyksetkin. Tarvitaan vapautumista ulkoisista paineista, oivalluksia arjen riittävyydestä ja yhteensovittelua erilaisten toiveiden ja tarpeiden moninaisuudessa. Silloin erilaiset esteet onnellisuuden/rentoutumisen edestä häviävät, tai ainakin pienenevät :)Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/03246999252142172202noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6941016103106480349.post-90846301850021121362013-02-27T16:53:39.877+02:002013-02-27T16:53:39.877+02:00Kiinnostavaa luettavaa. Syy loma-aikojen hankaluut... Kiinnostavaa luettavaa. Syy loma-aikojen hankaluuteen (vanhempien näkökulmasta) löytyy mielestäni ensimmäisestä kohdasta. Kysymys siitä, miksi päiväkodit ja kerhot eivät voisi olla auki lomillakin, kertoo mielestäni paljon vanhempien asenteesta: arki lasten ehdoilla koetaan extremelajiksi, sellaiseksi, josta on saatava pitää lomaa, mielellään säännöllisesti. Parisuhde toki on kovassa murroksessa pikkulapsiperheessä ja parisuhdeaikaa täytyy jostain raivata, ehdottomasti! Kuitenkin tuntuu kummalliselta, että vanhempien loma-aikana ei keskityttäisi lapsiin, tai ajatus siitä että "ensin täytyy saada OMAA lomaa ja sitten vasta jaksaa lapsia", tuntuu kummalliselta. Ajattelen että vanhemmuuteen kuuluu vastuu myös niistä turhautumisen tunteista, joita se väistämättä synnyttää. Mikäli perhe-elämän keskelläkin pitää yllä minäminä-asennetta, en yhtään ihmettele että kohtien kaksi ja kolme- kaltaisia tilanteita syntyy, eli turhia toiveita ja odotuksia. Perhe on kokonaisuus, jossa elämme toistemme ehdoilla. Ehkä silloin esteitä onnellisuudelle voisi tulla vähemmän? Riinahttps://www.blogger.com/profile/06324037889543529146noreply@blogger.com