tiistai 2. huhtikuuta 2013

Kummipoika

Meillä oli tänä vuonna aivan erityinen pääsiäinen, sillä saimme viettää sen kummipoikamme perheen kanssa. He asuvat yli 600 km päässä, joten emme näe kovinkaan usein.

Muistan elävästi, kun ensi kertaa kohtasimme tuon pienen ihmisen. Miten pieni hän olikaan turvakaukalossaan lämmin karvahattu päässä. Meillä ei ollut tuolloin vielä omia lapsia ja kiinnyin tuohon suloiseen vauvaan aivan erityisen paljon. Hän oli ensimmäinen kummilapseni ja heti ensitapaamisesta minulle rakas. 

Ristiäisistä on kulunut jo kuusi vuotta. Nyt sisälle asteli reipas eskarilainen, ja miten hieno persoona hän onkaan! Omat pikkupoikamme saivat häneltä ja hänen nelivuotiaalta pikkuveljeltään valtavasti. Pojat leikkivät, juoksentelivat, telmivät ja pelasivat koko viikonlopun nauttien valtavasti toistensa seurasta. Kummipoika oli erityisen ihastunut meidän vauvaamme ja halusi pidellä häntä sylissä. Hän huolehti, että muut eivät vauhdikkaissa leikeissään satuttaisi pienintä. Kun koti äsken tyhjeni vieraista ja laitoin esikoisen päiväunille, tuli valtavan hiljaista ja samalla hyvin haikea olo. Näemme aikaisintaan kesällä ja viimeistään vuoden päästä. Miten voisin toimia väliajan hyvänä etäkummina?

Puhuimme kummipojan äidin kanssa kristillisestä kasvatuksesta tällaisissa tavallisissa perheissä, joissa arki vie mennessään. Kaikki eivät käy seurakunnan kerhoissa, varsinkaan silloin kun lapset ovat jo kouluikäisiä. Kodin ulkopuolinen kristillinen kasvatus on tuolloin koulun tai päiväkodin varassa. Monessa nykyajan kodissa pohditaan, miten kristillistä kasvatusta toteuttaisi omalle perheelle sopivalla tavalla.  Meilläkin nämä asiat ovat ajankohtaisia ja sen lisäksi myös tämä etäkummius. Vinkkejä vastaanotetaan.

Sen voin ainakin todeta, että vaikka emme näe kummipoikaamme usein, on hän meille silti aivan erityisen tärkeä ja rakas lapsi. Ajattelen häntä paljon ja toivon mielessäni hänen tielleen enkeleitä, erityisesti silloin kun hänen elämässään on meneillään jokin suuri muutos. Tulevana syksynä se on kouluun meno. Haluan viestittää hänelle, että meidän luoksemme hän on aina tervetullut ja toivon, että hän voi kokea meidät turvallisiksi aikuisiksi joiden puoleen voi kääntyä. Kirjoitin seuraavan runon omien lasteni kummeille (tekijä tuntematon). Samalla toivon, että nämä sanat toteutuisivat omalla kohdallani suhteessani omiin kummilapsiini.

Tule mukaani tähän maailmaan,
tule mukaani turvaa antamaan.
Ota kädestä silloin kun tarvitsen,
ole minulle läheinen aikuinen.


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olisi hienoa, jos kummius olisi kaikille muutakin kuin lahjoja merkkipäivinä. Tärkeintähän on pienen ihmisen kasvun ja kehittymisen tukeminen ja yhdessä vietetyt hetket.
Kummilapsen kasvaessa voi yhteyttä pitää monin keinoin nykyään, onneksi.
Iloa ja hyviä hetkiä pienen eskarilaisen kummiudelle.

Anonyymi kirjoitti...

On valtavan suuri onni, että eskarilaisellamme on teidänlaisenne hyvät, rakastavat ja välittävät kummit. Olemme etuoikeutettuja, että suostuitte esikoisemme kummiksi muitta mutkitta. Olette hyvin paljon läsnä meidän ajatuksissa, vaikka välimatka onkin pitkä. Olette rakkaita meille kaikille! <3

Jonna kirjoitti...

Kiitos anonyymille mukavasta ja kannustavasta kommentista. Lahjojen antaminenkin on erilaista, kun ei voi nähdä lapsen iloa postipaketin saapuessa. Onneksi olemme saaneet niistäkin hetkistä valokuvia. :) Yhteydenpito on varmasti helpompaa, kun lapsi oppii lukemaan ja kirjoittamaan. Täytyy muistaa olla itse aktiivinen.

Kiitos ja halaukset myös kummipojan perheelle. <3